Huonosta itsetunnosta kärsivälle vertaistukea

Nimimerkki: Anonyymi (15)

Joo elikkä oon nyt 9.luokalla ja mun ongelmat alko noin 8.luokan alussa. Silloin aloin kattoo peilii ja näin vaa virheitä naamassa, vartalossa, hampaissa, hiuksissa kaikessa. Sitä kesti jonkun aikaa kunnes katoin uusiks ja näin viel rumemman tytön. Taas meni hetki ja rupesin myös vihaamaan sisäistä minääni. En enää pitänyt mistään.

Oon ollut aina aika ujo mutta en enää viittinyt puhua kellekkään koska mietin mitä ne musta mietti. Itkin lähes joka päivä ja en voinu aluks kertoo kellekkään. Sit kerroin mun kavereille mut ei siitä ollut apua. Vanhemmille en oo vielkää yli vuoden jälkeen kertonu enkä varmaa tuu kertookkaa (ei o hirvee helppo kertoo et haluu tappaa ittensä) ku ei olla läheisiä perheeni kanssa. Oon kerran viiltäny itteeni tuskan johdosta ja itsetuhoisuus jatkuu edelleen. En vaa jaksa tai kestä itteenni enkä ikinä vois kuvitella pitäväni itsestäni. Tähän tuskaan on johtanut ala-asteen traumat, epäläheinen perhe, vanhempien riitely, isän juoppoilu ja frendien kaa olleet ongelmat. Must on tullut nii epävarma ja pelokas, itteeän vihaava tyttö enkä tiiä mitä teen enää elämälläni, sillä olen harkinnut avun hakemista mutta kun olen terkkarin oven takana seissyt on tullut jänistettyä. Mutta kiitos jos jaksoit lukea tällästä shaibaa:)