22.09.2016 | Koulu
En tiedä
Nimimerkki: Porkkanaraaste (14)
Päätin nyt kirjottaa oman tarinani tänne, ja tää on eka kerta ku tänne kirjotan 
Eli tää kaikki alko ku olin kutosella, kaikki oli aluks ihan hyvin, kävin normaalisti koulussa, sit mulla alko tulee mahakipuja, myöhemmin kutosen lopussa ripulointi. Noh sit seiskalla rupes tuleen poissaoloja mahakipujen ja ripulin takia. Sit joskus seisan puolvälissä ne kivut kasvo ja rupesin laihtumaan, otettiin yhteyttä lääkäriin ja päästiin verikokeisiin ja suolitähystykseen. Sit selvis, että mulla on paksusuolentulehdus ja no olin vaa sillee, okei.
Sit ne tarjos mulle psykologia, olin sillee et joo en tartte, olin niin väsyny sen nukutuksen jälkeen etten tajunnu asioista mitään. (Näihin aikoihin kotona äiti ja isäpuoli riiteli useesti, aina vaan useemmin ja lopulta ne sit eros, oisko ollu 4 kk sitte (?) Sen jälkeen ollaan asuttu äidin ja kahden veljen kanssa, pienempi veljistä on joka toinen viikko isällään.)
Iltapäivästä pääsin kotiin. Sain lääkkeet ja sit painoki rupes pikkuhiljaa nouseen. En silti menny kouluun, sinne meneminen tuntu niin raskaalta, vaikeelta ja masentavalta, eikä se kiinnostanu mua ollenkaan. Oikeestaan mikään ei kiinnostanu mua sillon, olin tosi alakulonen. Viimesen reilu kuukauden seiskalla kävin erityisopettajalla, niin ettei mun tarttenu nähdä muita oppilaita tai olla muiden kanssa tekemisissä. Pääsin luokalta, kesäloma meni ihan fine.
Sitku koulut alko, kävin ekan viikon ihan normaalisti, ja sit rupes tuleen taas niitä poissaoloja, ei sairauden takia vaan mua ei kiinnosta, ja sinne meneminen tuntuu niin hankalalta. En oo nyt kahteen viikkoon ollu koulussa. Pääsin psykologille puhumaan, se helpotti mun oloa vähän. Seuraavalla viikolla pääsen uudestaan, toivottavasti se auttais ja saisin normaalin itteni joskus takasin…
Joo tämmönen sekava tarina :’D
Kommentit
(8)
Anonyymi
10.02.2019 02:48:02
Epätietoinen. Ymmärrän saama tällä.
Emi
21.02.2021 20:43:39
Hei mul on kotona paha olla ja pelottaa tulla kotiin.. alotin uudelleen viiltelyn ja frendei ei omas kaupungis hirveemmin oo.. Itsetuhosii ajatuksia mielessä enkä uskalla tai halua puhua koulunhenkilö kunnalle tai kellekkään tuntemattomalle aikuiselle koska ne tiedot on kumminki mun perheellä kohta... Faijan näkeminen pelottaa enkä oo koskaan saanu kokee sitä millast ois asuu iskän kanssa onnellisesti se asuu nykyään 300-400km päässä ja on saamassa ulkomailta töitä. Haluaisin juuri nyt kotoa pois! T:12vuotias tyttö
Nuortenlinkki
25.02.2021 08:33:02
Moikka "Emi",
Kiitos kun kerroit tilanteestasi, oot tosi rohkea. Laittaisitko meille nettineuvontaan viestiä, siellä voit jutella turvallisen aikuisen kanssa siitä, mikä auttaisi tilanteeseesi. Voit laittaa viestiä tästä. Sivun laidasta löytyy myös Sekasin-chat painike, siitä pääsee juttelemaan päivystäjän kanssa jos on paha olla.
Laitathan viestiä, niin mietitään yhdessä tilannettasi. Yksin ei tarvitse jäädä <3
Anonyymi
15.05.2021 20:07:04
Moi,
mun tyttö sairastui syömishäiriöön kahdeksannella luokalla. Mulle vanhempana se oli tosi tuskallista. Jo biologian näkökulmasta ajateltuna - vanhemman ensimmäinen ja tärkein tehtävä on ruokkia jäkikasvuaan. Siinä koin epäonnistuvani. Silti olen onnellinen, että asia paljastui ja hän sai hoitoa. Syömishäiriö on vakava sairaus. Kysyit mitä teet. Mä kannustan sua kertomaan jollekin luotettavalle aikuiselle. Jos hän ei kuuntele, kerro jollekin toiselle. Sulla on oikeus saada hoitoa ja oikeus saada elää elämää, josta voit nauttia. Se on mahdollista. Toivon sulle rohkeutta ja kaikkea hyvää!
samaistuja
19.05.2021 11:29:57
Moikka! Kuulostaa ihan samalle, mistä mä oon myös kärsiny. Oon myös 17v (kohta 18v) ja olen myös kärsinyt syömisvaikeuksista. Olen huomannut, että myös ystäville puhuminen auttaa. Sun täytyy olla rohkea ja pyytää apua, kaikki varmasti tahtovat vaan sun parasta.
Anonyymi
21.05.2021 07:47:56
Et kirjoittanut yhtään sekavasti, vaan varsin selkeästi.
Ei ajattelu ole huono juttu. Kyse on siitä, mitä ajattelee ja miltä se tuntuu. Koska ajattelu on sulle helppoa, voit ehkä pohtia minkälaisten elämää vahvistavien juttujen ajattelu ja opiskelu olisi sulle kiinnostavaa. Se vois olla yks tapa suunnata huomiota anoreksia-sekoilusta pois.
Mäkin kannustan puhumaan jollekin riittävän luotettavalle ihmiselle, kaverille tai mieluiten aikuiselle tilanteestasi. Kannattaa lähteä ratkomaan ongelmaa nyt kun se ei ole vielä kovin paha. Myöhemmin on vaikeampaa, jos syömishäiriö yltyy. Voimia!
somebody notice me kirjoittanut
22.05.2021 20:45:35
Moi! Tulin vaan sanomaan, että hain apua ja sain sitä. Asiat ovat vielä vaikeita, mutta olen avun piirissä.
Ja haluaisin sanoa, että kun joku sanoo "Kannattaa hankkia apua nyt ettei mene pahemmaksi." tai "Kannattaa hakea apua varsinkin, kun se ei ole vielä niin paha." Niin siitä tulee sellainen olo ettei täs mitään oo ja enhän tarvi apuu ku ei tää oo mitenkään paha. Saa kertoa ajatuksia tästä.
Tsemppiä❤️
29.12.2021 15:17:55
Moi❤️ Haluaisin antaa sulle ihan tosi paljon tsemppiä siihen, että pystyisit kertoa sun tilanteesta jollekkin? Tiiän, se on vaikeeta, koska olen itsekkin ollut samassa tilanteessa, mutta se kannattaa?