En tiedä

Nimimerkki: Epätietoinen (15)

Kaikki alkoi siitä, kun huomasin ensimmäisellä luokalla, että olen isompi kuin muut (tai ainakin ajattelin niin). 1.-3. luokilla en vielä hirveästi kuitenkaan keskittynyt ulkonäkööni. 4. luokalla aloin olla jo todella sulkeutunut ja inhosin kroppaani. En käyttänyt farkkuja tai muita tiukkoja vaatteita sillä pelkäsin, että muodot ja läskit näkyisi (en käyttänyt farkkuja seuraavaan 4 vuoteen).

5. luokalla kokeilin muutamia kertoja laihdutuslääkkeitä, jotka olin saanut kaveriltani. Äiti löysi ne mun repusta ja kysyi niistä. Sanoin syyksi sen, kun olimme menossa Amerikkaan, jossa tulisin syömään paljon. Ongelmana monta vuotta oli vaatteiden löytäminen, sillä kaikissa vaatteissa näytin mielestäni läskiltä. Jos en kerran voi käyttää farkkuja, miten voin käydä uimassa? No käytin uimahametta, joka peitti mahd. paljon vartaloani. Tämän lisäksi melkein kukaan ei ole nähnyt minua alasti ehkä 3. luokan jälkeen, jonka äiti otti puheeksi terveystarkastuksessa.

Kävin kerran puhumassa koulukuraattorille, josta ei ollut hyötyä. 6. luokalla olin edelleen hyvin itsekriittinen. 5.-7. luokalla olin lihonut 20kg. En tiedä mitä sinä aikana tapahtui, mutta kasvoin myös paljon pituutta. 7. luokalla joulun jälkeen tuli ahdistuskin tutuksi. Tai no tunne on minulle edelleen epäselvä, sillä olin hyvin apaattinen ja ahdistunut. Kokeilin viiltelyä jalkaan, joka huomattiin heti seuraavana päivänä koulussa, ja joka lopulta sai minut ”avautumaan” kaverilleni.

Totesin, että paikka johon olin viillellyt oli liian näkyvillä ja aloin viillellä reittäni. Haavoja oli syvempiä ja ei niin syviä. Saman vuoden helmikuussa olin kuoromatkalla, jonka aikana äiti oli löytänyt sakset petarini alta. Hän palasi katsomaan asiaa myöhemmin ja löysi saksien lisäksi verisiä papereita. Siinä äiti sai ikäänkuin varmistuksen asiasta ja otti sen puheeksi. Hän tarjosi apua, mutta sanoin, etten halua. Äiti kyseli muutaman kerran, että onko viiltely vielä jatkunut ja siihen onneksi jäi.

Viiltelyn lisäksi olin 7. luokalla pudottanut painoa 10kg bulimia mielessäni, mutta en lopulta ajautunut siihen.

8. luokalla (jolla olen nyt) on mennyt ihan ok lukuunottamatta sitä, etten ole tehnyt läksyjä kertaakaan ennenkuin tuntia edeltävällä välkällä. Olen välinpitämätön, laiska ja minun on hyvin vaikea tarttua hommiin ja vanhempani joutuvat pakottamaan hoitamaan edes muutamia kotihommia (äiti epäilee add keskittymishäiriötä). Nyt on juuri alkanut uusi vuosi ja 8. luokka on puolessa välissä, ahdistus ilmoittelee tulostaan taas ja terkkarikäynti ahdistaa arpien takia. Ainoa asia, josta todella olen ylpeä on se että olen ruvennut käyttämään farkkuja. Farkkuja, jotka oli mun pahin pelko viimeiset 4 vuotta.

Koulussamme on tulossa paljon rankkoja ja tärkeitä juttuja, joihin suhtaudun ”hällä väliä” asenteella. Pelottaa, että viime keväinen ahdistus/alakulo palaa ja sorrun viiltelemään ja laihduttamaan.

Huhhuh siinä tais olla kaikki ainakin pääosin, ja nyt vetäydyn vain odottamaan mitä kevät tuo tullessaan.