Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

28.04.2020 | Masennus, Viiltely

En saanut apua

Nimimerkki: Masentunu viilteliä (14)

Oon siis nyt 14 ja aloitin viiltelyn joskus kutosluokan loppu puolella. Eka se oli tosi pientä. Tein vaa pienii pintanaarmui hakaneulalla ja niitä ei huomannu. Kesällä oltii perheenkaa ulkomailla ja ku laitoin aurinkorasvaa äiti näki kädet. No sit se ja iskä piti kunno puhuttelun siitä ja sanoin etten enää ikinä tee sitä. Arvaatte varmaa mite kävi. Jonki aja kuluttua alotin tekee sitä kunno terällä. Siit tuli syvempää ja addiktoidun. Yks keskiviikko ilta meen äitin makkariin ja kerroin mitä olin tehny ja pyysin oikeeta apua ammattilaisilta. Äiti sano etten saa apua. Se sano et et oo nii sairas et tarviit ammattiapua et toi on vaa huomion hakemista ja kuuluu teini ikään. Sit jatkoin sitä ja ei kukaa huomannu, mut monta kuukautta myöhemmi äiti huomas ja sitä ei ees kiinnostanu. Nyt vaa viiltelen. Häpeen arpii ja aina ku oon t-paidal must tulee ujo vaik en oo sitä normaalisti. Haluisin ammattiapua ja ehkä lääkityksest olis apua en tiiä. Mut älkää ikinä alottako sitä se ei oo hyvä juttu. Mut ku viiltelee se on nii addiktio sen veren näkemine ja ku sattuu nii saatanasti. Ja sit oon nii tyhmä ja katon viiltely kuvia vaik tiiän et ne motivoi mua vaa viiltelee enemmä. Mut täs mu tarina tähä asti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(4)

Location

kirjotin tarinan " mun elämä tähän mennessä"

28.04.2020 13:13:45

Mä haluisin auttaa sua mut en pysty! Yritä pärjäillä!❤️??

Yritän auttaa

28.04.2020 13:13:45

Pärjäile! Ite onnistuin lopettamaan silleen, että tuli yks sellanen iso juttu ja sitten mä vaan päätin että terät helvettiin ja heitin ne pois eikä kukaan ooo saanu ees vielä tietää vaikka rvet onki niin käytän AINA pitkähihasta ja mulla nykyään kaikki hyvin! Toivon et voisit pystyy lopettaa, koska se oikeesti voi mennä liian pitkälle ja sun pitäis miettiä perusteellisesti sun vanhempien kannalta. Ne ei vaan suostu uskomaan, koska ne rakastaa sua niin apljon. Mä tiiän sen ei munkaan vanhemmat uskonu ennen ja en oo sen jälkeen siitä toki puhunmut, mutta koeta miettiä, että jos ne vaikka näkis sut sun huoneesaa tao muualla viiltämässä syvää haavaa ja itkemässä ja vaikka kuiskimassa jotain itsetuhoista ja itsevihaista niin miten niitäki sattuis sydämeen... Nää ajatukset aai mut oikeesti muuttumaan ihan erilaiseks ksoka mä rakastan mun vanhempia ja ne yrittää aina vaan suojella ja jos ne ei sua rakastais ni ne ois jo anatnu sut pois. Usko pois ne oikeesti ois tosi rikki jos ne näkis tai jotain. Ite oon päättäny kertoo vasta kun ne näkee ne vanhat arvet ja en siis enää viiltele tai mitään.
Toivon sulle KAIKKEA hyvää ihanus

Nuortenlinkki

28.04.2020 13:13:45

Moikka,
kiitos kun kerroit tarinasi ja tosi hienoa että haluat apua. Ikävää, että koet ettei avuntarvettasi otettu vakavasti. Itsetuhoisuus ja viiltely on sellaisia asioita, mistä olisi tärkeää päästä juttelemaan aikuisen kanssa. Voisiko perheen ulkopuolella olla joku luotettava aikuinen, jolle voisit kertoa tilanteestasi, kuten kouluterkkari tai kuraattori?
Voit laittaa nimettömästi meille Nuortenlinkin nettineuvontaan viestin, siellä voit jutella luotettavan aikuisen kanssa siitä, mikä sinua auttaisi tilanteessasi. Voit laittaa viestin tästä. 
Pahaan oloon on saatavilla apua, ethän jää yksin ajatustesi kanssa. Paljon voimia ja jaksamista

Anonyymi

10.12.2020 07:32:28

tryna lemme smash tho