En ois pienenä uskonu

Nimimerkki: Joku outo (15)

No siis ihan pienenä olin iloinen pikkulapsi. Aiti ja isä oli yhessä ja asuttiin rauhassa paikassa ja mummolakin oli tois lähelläkävely matkan päässä. No ihan normisti menin eskariin siä se sit alko, mua alettiin kiusaamaan….
Eskarista se oli vielä lievää tönittiin penkeillä lattialle, ei ollu kyllä kivaa mut ei kovin vakavaa ainakaan työntekijöiden mielestä kun ne ei siihen puuttunu. Sit siirryn 1lk, siä alko kunnolla alussa oli ihan kivaa viihdyin siä olin se rauhallinen pikkulapsi luokassa. Sit meijän uusimmat oppilaat niit oli 2, nii keksi et aletaan puhuu tosta paskaa selän takana ja levittelee huhui (aatelkaa 1lk tekee tollasta). Nii siit se sitte alko kun muut tyypit alko uskoon sitä mitä se yks tyyppi puhu musta selän takana.
Alettiin kiusaa kun en juossu nii kovaa kun muut ja en ollu samanlaine enkä yhtä laiha mut en lihavakaan. Sit päätin että en jaksa ja kerroin opelle ei se juurikaan auttanut ne vaan paheni aina kun kerroin olin kertonu joku 4krt nii sain nimen rollikello. Et juu ei kivaa. 2lk sama vaan jatku lisänä tuli et ei otettu mukaan ja syrjittiin. 3-5lk ihan samanlaista tosi koko ajan paheni henkinen kiusaaminen. Sit 5lk mul sanottiin että lopetä rolliminen tosi monta kertaa sanoin et juu lupaan sit ne sano et osta meil tikkarit nii uskotaan… No minä tyhmänä ostin.
Mut no ei se siihen loppunu 6lk se paheni siitä muistan sen että sain nyrkistä rintaan täysiä enkä tehny mitään ennen sitä, sen jälkeen mua uhottiin sanottiin että tapan sut jospa kuolisit jne. Piiloteltiin tavaroita ja no henkinen kiusaaminen oli yhä olin lähimmäkseen aina välkät yksin, mietin surullisena asioita ja piirtelin vihkoon ja juttelin opille välkillä, kun ei ollu muita.
Toki myös oli jotain palavereja missä mää en saanu olla mukana jossa ope käsitteli asiaa et mua ei saa kiusata… Ne yritti kaikkea mut ei ne onnistunu sit oli aika siirtyy 7lk, sillon mun henkinen hyvinvointi alko oikeesti kärsiä, olin yksin. Mulla oli 2 kaveria jotka 7lk aikana ei ollu enään kamui, sain yhen uuen kamun, sen ainoon. Mua yhä kiusattiin ja välteltiin mut ei niin pahasti vaan henkisesti… 7lk ja 8lk välisenä kesälomana romahin, itkin melki joka yö ja olin ihan masentunut.
8lk menestys huononi ja kiusaaminen jatku nyt 9lk se on yhä niin… En enää haluis kulkee samasta paikkaa mist kiusaajat koska pelkään et ne tekee mul jotain… Mut nii en haluu et kukaan ikinä kokee samaa kipua sisäisesti, mitä minä. Se on ehottoman vein tsemppiä kaikille jota kiusataan, jotenkin kertokaa siitä jollekkin ennenkä se menee liian pahaks…