03.07.2018 | Itsetuhoisuus, Itsetunto
En jaksa tätä maailmaa
Nimimerkki: Rikkinäinen prinsessa (Alle 12)
En tiiä miten tän selittäisi, mut yritän. Oon aikasemminkin kirjoittanu tänne, mutta syistä en kerro nimimerkkiäni, jota käytin aikasemmin.
Eli, kaikki alko jo kauan sitten. Koulussa oli pahoja riitoja kavereiden kanssa, ja ne vaan viskas mut ulos porukasta. Oltiin tosi läheisiä, mutta sen jälkeen olin ilmaa. Viiltelin, ja vanhemmat sai tietää. Lupasin etten tee sitä enää, mut noi seinällä olevat veitset houkuttelee mua. Kyllä, mun isällä on veitsiä seinällä (liha- ja leipäveitsiä tai mitkä niiden nimet nyt onkaan).
Mulla oli nuorempana myös traumat siitä, että mun isä veti mua joskus hiuksista, jos riitelin siskojen kanssa. En pitkään aikaan uskaltanut mennä isän vierestä, jos se oli vihanen. Sain ja saan vieläkin kaikki syytteet, jos riidat päättyy tappelemiseen siskojen kanssa.
Mulla on kotona turvaton olo ja mulla on tunne, että isä huutaa koko ajan. Sain masennustestistä että mulla on suuri todennäköisyys vakavaan masennukseen, ja syömishäiriötestistä anorexia nervosaan eli laihuushäiriöön. Nää testit oli siis netissä, en oo saanu diagnoosia enkä uskalla mennä puhumaan kenellekkään aikuiselle, koska pelkään että mua ei uskota.
Pelkään mennä kouluun, koska siellä mua syrjitään eikä musta välitetä. Toivon, että joku kiltti ihminen lukee tämän, ja haluaa antaa neuvoja.
Kommentit
(2)
Tuuli Nuortenlinkistä
03.07.2018 07:21:00
Hei Rikkinäinen prinsessa ja kiitos tarinastasi!
Kiitos, että kerrot tarinassa rohkeasti ajatuksistasi ja tilanteestasi. Puhuminen, vaikka nimettömästi kirjoittaminen, helpottaa usein oloa ja jäsentää ajatuksia uudella tavalla.
On tosi yleistä, että omista ja kodin asioista puhuminen jännittää ja joskus myös pelottaa. Niistä puhuminen ei ole kuitenkaan väärin tai harvinaista. Sinulla on oikeus voida hyvin ja saada tukea, kun koet sitä tarvitsevasi. Kodin kuuluu olla paikka, jossa tuntee olonsa turvalliseksi ja jossa saa olla sellainen kuin haluaa.
Oletko kertonut vanhemmillesi ajatuksistasi ja tunteistasi? Joskus vanhemmat eivät tiedä tai ymmärrä, miltä nuoresta tuntuu ja siksi on tärkeää kertoa tunteista vanhemmille suoraan. Jos molemmille vanhemmille kertominen on vaikeaa, voitko puhua vain toiselle?
Voit myös käydä juttelemassa jonkun nuorten kanssa työskentelevän ammattilaisen kanssa. Googlaamalla selviää nopeasti, missä sijaitsee esim. lähin Vamos, Nuorisoasema, nuorisotalo tai Tyttöjen talo. Aikuiset noissa paikoissa osaavat varmasti neuvoa ja auttaa sinua tilanteessasi eteenpäin. Myös koulusi kuraattori tai terveydenhoitaja ovat tällaisia turvallisia aikuisia, joille puhua asioistaan, mutta nyt kesällä heitä voi olla vaikea tavoittaa.
Muista kuitenkin, että yksin ei tarvitse asioita pohtia, vaan tukea on kyllä saatavissa!
Anonyymi
22.08.2018 17:51:16
Ite sanoisin et kannattaa ehdottomasti puhua jollekulle, koska siitä ei ainakaan apua ole jos vain ajattelee että "mua tuskin uskotaan." Kannattaa yrittää =)) Esim. Terveydenhoitajalle, vanhemmille tai muille sukulaisille.