En jaksa enää

Nimimerkki: Tyttö joka ei halua elää (14)

Olen 14-vuotias tyttö. Kun olin 10, minulla todettiin sydänsairaus, jonka takia olen keskimittaa pidempi. Siitä se alamäki varmaan alkoi.

Kutosluokalla ihastuin itseäni kolme vuotta vanhempaan poikaan. Tiesin kokoajan, ettei hän voisi ikinä tykätä minusta. Aloin myös miettimään omaa ulkonäköä. Olen mielestäni ruma. Oikeasti ruma. Ennen olin laiha ja periaatteessa olen edelleen, mutta minulla on myös jäätävä kaksoisleuka ja iso maha.

Palataan menneisyyteen. Olen aina ajatellut olevani huonompi kuin muut ja että ihmiset säälivät minua. Isossa porukassa olen tosi ujo.

Kutosluokalla viiltelin ensimmäisen kerran, koska ahisti niin paljon. Viillot ei ollu syviä. Olen viillellyt käsiin ja jalkoihin. Yritän lopettaa.

Jo kutosella ajattelin itsemurhaa, mutten kauhean vakavasti. Nyt ajattelen sitä päivittäin. Olen jo tehnyt suunnitelman, miten toteutan sen.

Asiat menevät koko ajan huonompaan suuntaan. Sain tietää, että ihastukseni tykkää eräästä toisesta. Koulu menee todella huonosti. Minä piirrän ja soitan pianoa, mutta kummassakaan en ole hyvä. Olen kiinnostunut tähtitieteestä, mutta kukaan ei ymmärrä sitä. Enkä ikinä saavuta unelmaani tulla astronomiksi.

Minun äiti on järjestänyt koulussa tapaamisia, koska koulu menee niin huonosti. Tapaamiset vain ahdistavat minua. En voisi ikinä sanoa kuinka asiat ovat. Terkkari teetti minulla masennustestin, mutta valehtelin joka ikisessä kysymyksessä.

Jos äitini saisi tietää viiltely stä tai itsemurha-ajatuksista se vain huutaisi minulle. Ainut syy, etten ole jo tappanut itseäni on minun mummi. En voisi tehdä sitä hänelle. Minun vanhemmat eivät välitä. Haluaisin puhua jollekin, muttei ole ketään kelle voisin ilman pelkoa, että vanhempani saisivat tietää.

Enkä ole mikään kirjoittaja, joten..