En jaksa enää

Nimimerkki: kukaan ei tarvii mua (12)

Suoraan sanottuna oon ihan sekasin. En pysty enää mihinkään. Kaikki luultavasti alko siitä, kun mua syytettiin mun kavereiden välirikosta. Mut se oli sen toisen osapuolen oma päätös.

Itkin tosi paljon silloin, kerroin äidille mitä kävi mut ei se kommentoinu hirveen hyvin sitä asiaa.

No, se juttu sitte meni.

Aloin tuntemaa itteäni paljo alakulosemmaks, ja mulle tuli tosi paljo itsetuhosii ajatuksii. Mulle ja mun ”parhaalle kaverille” tuli välirikko, koska oltii puhuttu toisistamme pahaa ja sillä mun ”parhaalla kaverilla” on/oli omii suurii ongelmii sillo.

No, nyt meiä välit on ok, mut täs lähiaikoin tää henkilö on alkanu kohtelee mua ku ilmaa mun muiden parhaiden/hyvien kavereiden kans. Ainoot luotettavat ja oikeesti hyvät kaverit asuu muilla paikkakunnilla.

Käyn koulupsykiatrin luona, mut se muuttaa kaiken aina ns normaaliks ja kaikki liittyy vaan murrosikään ja vuodenaikaan. Äitikin väittää et mun ”alakulosuuspäivät” johtuu menkoista, mut mul on niitä nykyään joka päivä.

Puhuin terkkarille, ja must tuntuu et se on ainoo joka oikeesti ymmärtää, vaikken ookkaa kertonu sille kaikkee yksityiskohtasesti.

Mun matkan varrella on ollu kaikkee muutaki kakkaa, ja lopulta mä päädyin viiltelyyn. Mun ”kavereita” ei kiinnosta, ne ei kerro mulle niiden omista jutuista ja tunnen oloni vaan koko ajan yksinäiseks.

Mennään äidin kaa ens viikol juttelee koulupsyykkarille yhessä, mut en tiiä oonks valmis.

En tiiä mitä mun pitäis tehä. Eikä kukaan ymmärrä.