Elämä on rankkaa

Nimimerkki: Nepsukka (15)

Moi!
Mä nyt kerron vähän millainen mun nuoruus on tällä hetkellä. Tai oli pari vuotta sitten. Mulla oli kummi joka oli tosi läheinen ja se siis auttoi mua kaikessa, mutta en tajunnut et siitä voisi paljastua niin kamala ihminen. Kun olin 13-vuotias mun oma rakas kummi hyväksikäytti mua ja jouduin sen takia käymään psykiatrilla juttelemassa ja koulussa kuraattorilla. Mulla kesti kauan kertoa se vanhemmille tai opeille. Meni varmaa kuukausi tai pari kuukautta.
Sit mulla tällä hetkellä on rankkaa. Kukaan ei kuuntele mua ja isällä on alkoholiongelma ja masennus. Se ei halua olla mun kaa joten katkaisin välit siihe kokonaan. Äiti yrittää auttaa mutta ei se pysty. Se ja sen uusi miesystävä on koko ajan yhessä joten muhun ei riitä aikaa. Kavereitakaan en kerkeä nähdä. Kun niille ei käy.
Koulussa mun numerot laskee koko ajan. Saan kokeista 6. Haluun vaan itkee koko ajan. Mä toivoisin että saan kaikki asiat kuntoon ja että mulla olisi hyvät vanhemmat jotka oikeesti välittää musta. Jos jollain muulla on samanlainen tilanne niin teidän pitää jutella teidän vanhempien kanssa tai sen tärkeän ihmisen kanssa jos ne suostuisi kuuntelee.
Kiitos kun jaksoitte lukea ja toivon että te saatte asiat kuntoon ❤️