Elämä on elämisen arvoista

Nimimerkki: Tyttö (14)

No siis tää alko tavallisesta päivästä 2 vuotta sitten kun olin kotona ja isä, äiti ja pikkusisko oli kaupassa. Ja vanhemmat oli vähän ottanut ja lähtenyt vaan ajamaan. Sitten sain puhelun mun serkulta et haluutteko te tulla yöks ja tottakai mä halusin, koska vanhemmat joi joten sanoin et joo voidaan me tulla.

Kun muu perhe oli saapunut kaupasta niin sit mun täti tuli hakee meitä yökylään. Ja mentii ihan normaalisti autoon ja mua vähän pelotti se kun täti ois voinu huutaa niille kun ne on ottanu. Sit mä huomasin ku siniset valot välkky takana. Poliisit. Poliisit oli tulos sinne, koska vanhemmista oli tehty ilmotus että kännissä ajelevat ja kersa kyydissä. Eli sossut siitä seuras perseennuolijoina ja sillee. No onneks päästiin asuu jonku tutun luo ettei mihinkää sijaiskotiin.

Aina kun kerron tätä jollekkin niin mun sydämestä lähtee sellanen pala pois ja tuntuu helpommalta mut ei se aivan loppuun asti auta. Nyt mun vanhemmat (toivottavasti) on viisastunu. Ku meki käydään siel vaa joka toinen viikonloppu mut joo. Välillä musta tuntuu et haluun kuolla mut elämä jatkuu…