Aina on pakko, vaikka väsyttää.

Nimimerkki: Kaura (19)

Tässä ei oo mitään järkee. Tuntuu et 50% mun ajasta hereillä menee näihi pakko-oireisiin, enkä mä jaksa. En voi tehä asioita normaalisti, jopa kännykän käyttäminen tai vaikka sängystä nouseminen on haastavaa. Jos ajattelee ns väärin tehdessään jotain niin se pitää perua ja tehä uudestaan niin monesti, että sen saa tehtyä oikein.

Mulla on kyllä lääkkeet, mut tuntuu ettei ne toimi, ja uusien kokeileminen pelottaa sivuvaikutusten takia.

Pelottaa, että mun läheiset ei jaksa mua ja mun ongelmia, kun junnaan vaan paikallaan tässä tilassa.

Tää ei anna hetkeekään lomaa. Unessa saan useimmiten tauon, mutta se seuraa välillä sinnekin. Ei auta yhtään mikään, kun se vaan riehuu ja musta tuntuu, että tätä on jatkunu jo niin kauan että mun aivosolut tuhoutuu enkä kykene enää ajattelemaan normaalisti mitään. Mun pääsääntönen huomio on aina näissä ja ne menee ajatuksissa etusijalle tilanteessa kun tilanteessa. En saa hetkeekään rauhaa, enkä tehtyä mitään kun en jaksa keskittyä kauaa moneen asiaan yhtäaikaa.

Turhauttaa ja tuntuu ihan toivottomalta. Normaali taustalla elävä pelko ei haittaa.

Nää on esillä ja provosoi koko ajan, ja se haittaa. En pysty lopettamaan näitä ajatuksia enkä pakonomaista sanojen hokemista pääni sisällä.

Enkä voi antaa ollakaan, koska sillon ”entä jos” nostaa päätään. Kun on pakko, niin on vaan pakko. Jos kyseenalaistan, niin tulee entäjos ja on kuitenkin pakko.

Pakko pakko pakko.