…

Nimimerkki:

Olin 7, kun ensimmäistä kertaa ajattelin olevani läski. Kolmosluokan syksyllä vaaka näytti 42,3. Seuraavan vuoden tammikuussa aloin laihduttamaan, jos sitä nyt voi laihduttamiseksi kutsua. pienensin annoksia, jumppasin vähän, aloitin lastenjoogan ja kävelin ympäri huonettani. Laihduin parissa kuukaudessa noin 4kg. Olin tyytyväinen, mutta kävin silti vielä vaa’alla ja toisinaan ”olet läski” ajatukset hiipivät mieleen, koska vertasin itseäni hoikkiin ja minua lyhyempiin kavereihini.
Joskus nelosluokan syksyllä onnistuin laihduttamaan pari kiloa, mutta ne tuli heti takaisin. Olin myös herkkulakossa
Yritin pari kertaa laihduttaa siinä onnistumatta. Pikku hiljaa paino Nousi ja kasvoin pituutta. Jouluna 2022 lihoin ja joululoman jälkeen laihdutin 2-3kg. Muutaman sortumisen tai vanhempien syömään pakottamisen takia pieleen menneen laihdutusyrityksen jälkeen ajattelin, että ehkä oon ihan hyvä näin.
Päätin et alotan uudestaan syksyllä, muttei oo yhtään motivaatioo. Aina kun luen jotain anoreksiablogeja, tuun kateelliseks niille täydellisen laihoille ihmisille, joilla on itsekuria. Koulussa opettajat vahtii, että kaikki syö. Kotonakaan en saa rauhassa laihtuu, ku vanhemmat pakottaa syömään.
Haluisin olla luonnollisesti laiha enkä tämmönen läski. Tavallaan haluisin anoreksian, tiiän et se on sairasta. Oon nyt 155cm/48kg.
Mul ei oo oikein kavereita, en oo kesälläkään nähnyt ketään paitsi yhel leirillä paria tyyppiä, joiden kaa en muuten pidä yhteyttä. Koulussa oon usein yksin. Välillä oon yhen meijän luokkalaisen kaa. Se on tosi kiva ja meillä on hauskaa yhessä. En kuitenkaan viiti pyytää sitä, koska mietin onks se mun kaa vaan säälistä. Sillä on hyviä kavereita ja voimistelutreenit 4krt/vk, joten ei kuitenkaan ehittäis tavata vapaa-ajalla.
Mulla oli paras kaveri (kutsutaan häntä Pinjaksi) 2-4lk. Meijän kaa oli myös yks kolmas tyyppi, joka vaihto luokkaa saksan opiskelun takii nelosella. Ollaan Pinjan kanssa pintapuolisesti kavereita vieläki ja se varmaan luulee olevansa mun hyvä ystävä. Se on nätisti sanottuna vähän lapsellinen ja joskus ajattelen, et jos löydän yläasteella uusia kavereita, voin vaivihkaa etääntyä siitä ja mun toisesta kaverista (kutsutaan Häntä Stellaksi) loukkaamatta niitä.
Stella tuli meidän luokalle nelosen puolivälissä. Stella ja Pinja ystävysty nopeesti ja otti mut siihen kolmanneksi. Vannottiin olevamme parhaita kavereita, mikä oli mun mielestä liian nopeeta toimintaa, pinja ja Stella myönsi sen myöhemmin itekin.
Ne halus leikkiä jotain mielikuvitusjuttuja, mistä välillä jättäydyin pois tai ehdotin: voidaanko tehä jotain muuta. Pinja ja Stella alko viettää aikaa yhessä. Kun oltiin kolmistaan esim välkällä, ne suunnitteli, mitä ne tekee kahestaan.
Sillon harvoin ku ollaan kaikki yhes, Pinja ja/tai Stella pyytää mua mut puhuu vaa jostain niiden keksimistä hirviöistä. Muutenki ne puhuu muutenki kaikista mielikuvitusjutuista ja on aika lapsellisia. Ne on tosi paljon kahdestaan ja oon ulkopuolinen.