Yksinäisyyteen hukkuu

Nimimerkki: Lonely (16)

(Monet ihmiset sekoittavat käsitteet ”yksinäisyys” ja ”yksin olo”, yksin olossa ihminen haluaa aikaa itselleen ja nauttii rauhasta, yksinäisyydessä ihminen kärsii ilman että muut näkevät.)
———————-
Oma kokemukseni
———————-
Oon aina ollu aika ujo ja ahdistunu, mua on kiusattu useemman kerran mun elämän aikana, sydämeni särjetty ja sieluani sorrettu.

Mun niin sanotut ”kaverit” aina keksi jonku syyn jättää muita ulkopuolelle, yleensä minut. Olin aina se ”outo” ja erilainen tyyppi, mä usein mietin, et miks mua toisinaan syrjittiin.

Mä olin aina se ”varavaihtoehto” jos muita ei ollu. Mä nautin niitten ihmisten seurasta, koska se oli ainoo mitä mulla oli.

Mä oon ainut lapsi, ja no mun vanhemmat on aina ollu vähän….ei ne mua niiku hakannu tai mitään, mut mun äiti usein huusi mulle ja mun isä ei yrittäny pysäyttää sitä.

Lopulta kaikki paitsi kaks mun kaveria jätti mut, sitten toinenki jäi taakse….Nyt mulla on yks ainoo ystävä. Jopa se puhuu joskus muille. Se on mun ainoo sosiaalinen elämä, mua nolottaa että joudun roikkuu siinä kun ei mulla ole muitakaan.

Mä en edes muista mistä asti oon itkeny yöllä (myös päivällä) sen takii, että mä en kestä tätä yksinäisyyden tunnetta, siihen hukkuu, yksinäisyys tappaa.

Oon yrittänyt kerran tai kaks saada itteni pyörtymään, mä ajattelin et se poistais hetkeks tän tyhjän tunteen mun sydämessä, tän kivun mun keuhkoissa, kun nään miten muut hymyilee ja nauraa toistensa seurassa.

Yksinäisyys on kuin meri, joskus se on matala ja sun jalat kastuu, joskus se on niin myrskyisä ja syvä että edes kilpauimari ei pysy pinnalla.

Yksinäisyys tappaa sisältä, se saat sut etääntymään muista, koko maailmasta, ja yhtäkkiä sä et enään edes tiedä miten puhua ihmisille.

Kun sä hukut yksinäisyyteen, sä et aluksi edes huomaa sitä, sä huomaat sen vasta kun sä oot hereillä yöllä ja tajuut että kukaan ei oikeesti tiedä susta mitään.

Joskus yksinäisyys ajaa ihmisen hulluks, me ollaan sosiaalisia eläimiä, me tarvitaan perhe, me tarvitaan kavereita, me tarvitaan toisiamme.
————————-

Mä kirjoitin tän tarinan tänne sen takia, että mä toivon että te arvostatte ja rakastatte ystäviänne aina, ihminen ei pärjää yksin.

Mä en ikinä halua kuulla sitä samaa tuskaa muilta jonka mä tunnen joka yö, me voidaan rakastaa toisiamme.

Mä rakastan teitä, te ette tuu olemaan ikinä yksin.