Mustamaalaus

Nimimerkki: Kuutar (14)

Kaikki nimet jotka tässä tarinassa mainitaan on keksittyjä.

Voi olla ettei tää kuulosta teistä välttämättä kovin kamalalta, mutta siinä tilanteessa se oli ihan hirveetä. Tää tapahtu joskus ala-asteen lopussa, muistaakseni alko nelosella ja vähän rauhottu vitosella. Meidän kouluun oli muutama vuosi sitten muuttanu yks lapsiperhe, jossa on kolme lasta. Vanhin niistä oli sillon kuudenella, ja keskimmäinen meidän luokalla. Tää tyttö, Pihla, vaikutti ensin hiljaselta. Se viihtyi meitä vanhempien kanssa, ja joskus se saatto haukkua meidän luokkalaisia poikia (8 tyyppiä luokalla, joten oltiin melko ”tiivis” porukka, eli tytöt tuli hyvin toimeen poikien kanssa ja pojat tyttöjen), mikä välillä ärsytti meitä muita tyttöjä.

Jostain syystä Pihla sitten valitsi just mut sen silmätikuks. Olin kieltämättä vähän erikoinen ja oon vieläkin, pukeuduin mieluumin goottivaatteisiin kun Hello Kitty- paitaan. No, yhtenä iltana äiti sai Facebookista viestin Pihlan äidiltä, jossa sanottiin että mä kiusaisin sitä. Mitään syytä tähän ei ollu, eikä mikään syytöksistä ei pitäny paikkaansa. Myöhemmin kysyin jopa kaveriltani oliko se huomannu mun tekevän jotain sellasta edes huomaamattani, eikä se käsittäny mistä Pihla olis voinu sellasta keksiä. Saatiin sitten asia vähäks aikaa selvitettyä, ja luulin sen loppuvan siihen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan huomasin muiden luokkien tyttöjen välttelevän mua. Ne oli just niitä, joiden kanssa Pihla yleensä ”hengaili” (niin kun se ite sillon sano). Diskossakin yks niistä jutteli kaverilleni, mutta kun saavuin paikalle se häipyi nopsaan pois.

Lopulta tilanne oli niin paha, että pienestä koulustamme melkein puolet vihas mua. En halunnut mennä kouluun, en halunnut muuta kun jäädä kotiin ikuisiks ajoiks. Opettajalle tai äidille kertominen tuntu vaan niin järjettömältä ja tyhmältä (joku kiusattu saattaa käsittää sen tunteen). Äiti kuitenkin vähän ymmärsi tilannetta, ja opekin siinä vaiheessa kun Pihla pamautti ovella päähän ”vahingossa” niin lujaa että jouduin lähtemään kotiin. Pahinta kaikessa kuitenkin oli se, että kaikki luulivat MINUN olevan se julma ja sieluton kiusaaja.

Nyt tilanne on rauhottunut, vitoseen mennessä useimmat näistä Pihlan kavereista ymmärsi asian oikean laidan. Välillä Pihla lähetteli kaikennäkösiä viestejä mulle ja mun kavereille, aliarvosti ja haukku meitä. Lopulta me ei enää kiinnitetty siihen mitään huomiota, ja päästiin pälkähästä.