Mitä jos kuolisin

Nimimerkki: Maalainen (16)

Se on pyöriny mielessä ainaki pari viikkoa. Viime kesä 2020 tuntu masentavalta, sitte alko lukio ja kaikki oli taas ihanasti mallillaan. Sitten tuli etäkoulu.

Etä koulu oli yhden jakson puolikkaan ihan fine. Tän vuoden tammikuussa alko ärsyttää. Helmikuussa tuli tieto nelosjakson jatkumisesta kokonaan etänä. Siihen mennessä olin ehtinyt aloittaa viiltelemään koska en jaksa enää olla kotona koko ajan. Oon täyttäny RBDI kyselyä parin viikoin välein viime joulusta lähtien, pisteet oli aluks 7, sittemmkn 13, 20, nyt tuli 30.

Haluaisin tappaa itteni, tai satuttaa edes jotenki todella pahasti. Olen miettinyt eri keinoja pari viikkoa. ”Voiko buranaa ottaa yliannostuksen”, ”onkohan meillä kolmiolääkkeitä”. Minulla on korkea kipukynnys, ranteen auki vetäminen ei tunnu pahalta ajatukselta. Viime kesänäki sattui jalkaan kirvesonnettomuus enkä ollut moksiskaan.

Toisaalta en halua kuolla. elämässä on niin paljon kaunista, erityisesti luonto. Rauhoitun aina kun menen metsään. Silloin en viiltele tai halua viiltää. Kun tulen kotiin, huoneeseeni, menee puoli tuntia niin hermoradat ovat taas paskana.

Käyn koulupsykologilla juttelemassa ahdistuksesta ja masennuksesta. Hän tietää myös viiltelystäni. En uskalla kertoa vanhemmilleni viiltelystä, vaikka tiedänkin että he ovat hyvin ymmärtäväisiä ihmisiä ja todennäköisesti suhtautuvat siihen rauhallisesti. Äiti tsemppaa kun menen psykologille.

Haluaisin saada masennusdiagnoosin ja sitä kautta vihdoinkin jonkun lääkityksen. Puhuminen ei auta, itsemurha-ajatukset on tullu sen jälkee kun menin psykologille vaikka sille onki mukava puhua. Onneksi sain ajan koululääkärille huhtikuun loppuun, jotta selvitettäisiin B-vitamiini, magnesium ja rautatasot. Tiedän kuitenkin että vika on minun mielessäni ja sen korjaaminen olisi ihan helvetin vaikeaa. Lääkäri voisi kuitenki tehdä sen diagnoosin.

Ihanaa jos jaksoit lukea ja jos viiltelet nii lataa CalmHarm appi, itsellä se auttaa välillä, välillä ei. Auttaa kuiteski.