kiusatusta kiusaajaksi

Nimimerkki: Elämään kyllästynyt (16)

Alotetaan ihan alusta eli 1lk jolloin kaikki alkoi, elin tällöin ihan huoletonta elämää mulle sanottiin paljon mun nimestä, jolloin se ei tuntunut millekkään. Se sama jatkui 3lk asti ei mitään hätää, eikä 4luokallakaan, mutta sitten 5lk alkoi ja olin tällöin ihastunut yhteen tyyppiin ja päätin kertoa tästä hänelle ja hän ei toki tykännyt minusta joten akoi haukkumaan minua kuinka ruma olen ja se ei tuntunut paljoa missään, mutta myöhemmin se jatkui ja jatkui siinä vaiheessa aloin miettimään, että olenko oikeasti ruma ja aloin uskomaan
siihen mitä muut sanoivat, silloin myös mietin ensimmäisen kerran itsemurhaa.

Sitten tuli 6luokan aika kaikki meni ihan hyvin, kunnes omalta luokaltani ja vuotta nuoremmalta alkoivat kiusaamaan fyysisesti, potkivat pallolla päin ja tönivät. 7luokalla samat minun luokaltani jatkoivat fyysistä kiusaamista tönivät, välillä löivät, heittelivät tavaroilla, nauroivat ja vähättelivät ääntäni. Tällöin masennuin vakavasti, olin poissa koulusta ja aloin viiltelemään en kertonut kellekään, koska pelkäsin että minulle käy pahemmin. 8lk alkoi ja sama meno jatkui. Minulla ei ollut koulussa ketään kenelle olisin voinut puhua tai ylipäätään hyviä kavereita, he olivat vaan sellaisia kenen kanssa olin koulussa, mutta en vapaa-ajalla ja minulla oli vapaa-ajalla vain 3 hyvää ja ainoaa kaveria.  Aloin itse kiusaamaan yhtä luokkalaistani, koska minulla oli paha olla. 9lk aloin olemaan paljon koulusta poissa ja koulu meni vain huonommin ja huonommin kokoajan. Opettajat soitteli kotiin monesti ja minusta tehtiin myös lastensuojelu ilmoitus, kun en käynyt koulua. Kiusaaminen loppui, mutta silti oli paha olla. Olen nyt amiksen 1 ja kaikki ovat alkaneet menemään vähän paremmin, mutta silti toivoisin olevani kuollut.

Epäonnistuin monta kertaa yrityksissäni, koska tajusin että parhaat kaverini jäisivät kaipaamaan minua ja he ovat ainoa syy miksi olen elossa. Isäni on minulle heikoin kohta ja jos joku edes mainitsee sanan isä saatan raivostua, koska oma isäni on ollut onnettomuudessa jonka seurauksena hän menetti muistinsa eikä välillä edes muista minua. En edes tiedä minkälainen hän on ollut ennen kolaria. Paitsi sen että hän käytti huumeita. Toivoisin vain joskus että me voitaisiin tehdä asioita yhdessä?