Kiusaaminen ei ole kivaa!

Nimimerkki: Kiusattu (12)

Kun menin ensimmäiselle luokalle kouluun, meidän luokalla oli minulle puoliksi tuttu tyttö. En silloin ollut hänen kanssaan juurikaan tekemisissä. Emme vielä tuolloin olleet missään kaveriporukoissa, vaan me oltiin aina oman parhaan kaverin kanssa kahdestaan.

Huomasin, että tyttö oli aika ilkeä muita kohtaan turhista syistä. Yritin olla hänelle aina ystävällinen, mutta se ei auttanut. Muut kertoivat vähän väliä tytöstä opettajille, että se haukkui tai kiusasi. Vuodet vierivät ja tyttö vaan jatkoi ja jatkoi ilkeilyään. Se ei ollut enää mitään pienien lasten pikku kinastelua, vaan se oli oikeata kiusaamista.

Kun olimme viidennellä luokalla, aloin sen kaveriksi. Se oli oikeasti virhe. Tiedän, että asia ei pidä paikkaa kaikkien kohdalla, mutta sen kohdalla sanonta ”kerran kiusaaja, aina kiusaaja” piti paikkansa. Olin kiusaajatytön kaveri aika kauan, vaikka se suuttui mulle, jos en tehnyt jotain sen pillin mukaan. Muut kaverit oli varoittanut mua. Ne sanoivat:
”Alä oo sen kaa, se tekee susta ilkeen.”

Se teki musta tosi inhottavan ihmisen omalla asenteellaan. Olin lopulta ihan samanlainen kuin se. Meille tuli iso riita, johon meidän kaverisuhde sitten päättyi. Ja kaverisuhteen päättyminen oli mulle pelkkää hyvää onnea. Riidan jälkeen tyttö rupesi nettikiusaamaan mua. Esimerkiksi Instagramissa. Sain haukkuja ja whatsappissa erittäin ilkeitä ääniviestejä.

Kun estin sen, niin se jatko kiusaamista ilkeillä katseilla. Se meni myös sanomaan mulle tuntemattomille koululaisille, että tykkäisin niistä. Eniten kiusaamista oli, kun opettaja oli kaksi viikkoa lomalla. Se oli sille mahtava mahdollisuus ja se todellakin käytti sen. Se liittoutui yhden mun kaverin kanssa, jonka oli pakko saada seuraa. Mun kaveri ja kiusaaja rupesivat jatkamaan kiusaamista yhdessä.

Kerroin mun äidille, että ne kiusaavat mua. Siitä innostuneena kiusaaja rupesi levittämään musta valheita aikuisille. Se sanoi, että mä puhuisin siitä pahaa ja että mä haukkuisin sitä. Kiusaaminen jatkui, rupesin ajattelemaan jo kaikennäköistä. Ajattelin, että ne sen haukkumiset (esim. läski) olisi totta. Jossain vaiheessa saatiin selvitettyä asioita opettajan kanssa, kiusaaminen väheni, mutta ei se kokonaan loppunut. Joskus jos lähdin koulusta itkien kotiin, jopa mun ystävät nauroivat mulle.
Nykyään mun muka paras kaveri on sen kiusaajan hyvä ystävä, vaikka se tietää, kuinka paljon se on kiusannut mua. Nykyään se ei kerro mulle asioita, vaan kertoo sille kiusaajalle. Onneksi mulla on nyt uusi paras ystävä, ja se on kokenut kaikki samat asiat kuin minä, samalta ihmiseltä. Mun uusi kaveri pelasti mut kiusaamiselta, koska se laittoi tajuamaan, että ei kannata. Nyt on kesäloma ja saa nauttia elämästä.

Hyvää kesää!