Helvetillinen elämäni

Nimimerkki: Sisälläni demoni (15)

Moikka, halusin tulla purkaa tänne vähäsen. Kauhee ahdistus ollu jo monta

vuotta enkä tiä loppuuks tää ikin. Mun entinen puol isä joka oli mun

äidin kanssa 5vuotta ja ne kaikki vuodet ne riiteli ja huus toisilleen.

Heitteli tavaroita ja haukku toisiaan ja vanha puol isä Pekka(nimi muutettu)

haukkus minua ja mun isoveljeä ja äitiäni. Pekka ahdisteli mua yks ilta ku

oli juovuksis enkä voinu kertoa siitä kenellekkään muutaku sitku siitä

oli menny vuos. Nyt siit on 2vuotta mutta silti se piinaa mua. Pekka jätti

traumat mulle. Olin suljetulla osastolla puol vuotta sitten ja siellä mul

oli ihan jees olo ainakin parempi ku kotona. Oon monta kertaa istunu sillan

reunalla valmiina hyppäämään. Joka ilta itken itteni uneen. En jaksa

enää kauaa tätä helvettiä. Alotan syksyllä terapian ja käyn nyt

psykalla tai oon ny pari vuotta jo käyny. En saa yhtään kerrottua mitään

siellä ni mitä vittua siitä terapiastakaa sit tulee. Haluun vaa kuolla

pois. Kaverit on ihan perseestä ku kukaa ei välitä musta mut sit mä

kuuntelen aina niitten murheita ja autan niit mut ne kohtelee mua ku roskaa.

Musiikki vie mut pois täst helvetisti hetkellisesti onneks. Ku pistän

kuulokkeet korville, silmät kiinni ja musiikki päälle ni en kuule niitä.

Niitä ääniä mitä mun päässä on. Niit on monta ja ne ahistelee mua. Ne

ei vaa lopeta. HELVETTI