Etusivu » Vlogit » Roni Back » Mun Ensimmäinen Internet-Suhde | Puheenaiheet #14

YouTube kommentit

Jätä kommenttisi YouTuben (link is external)  kautta.

Sini Vähävihu09.05.2017 16:32

Tykkään enemmän ulko elämästä eli se on parempi kun joku netti juttu roni oot paras

Siiri Toivanen20.04.2017 16:45

Mulla on oikeita kavereita enemmän, kuin nettikavereita

Pupuux16.03.2017 07:49

Itel on ollu jo n. vuoden kestävä nettisuhde. Aluks se oli pelkkää säätöö mut nyt ollaa oltu virallisesti n. 4kk yhessä ja nähään kesällä. Tän suhteen alus jo pelkäsin tätä, ettei tuu onnistumaa.. Pelkään osittain vieläkin.

Keksi KAWAII04.03.2017 13:49

Ben Gates in näytteliä :) tos noin 2,45 kohas

Paula Depp16.11.2016 22:22

mun "internet best friend" asuu slovenias ja käytän nettii paljon vaan koska sen kaa on paljon kivempaa ku mun "real life" frendien😢😢 ei oo kivaa ku et voi nähä parast kaverias niinku f2f jos skypee ei lasketa😭 mun suurin unelma ois nähä se mut ehkä joku päivä..😢

lps kinuskikisssa10.11.2016 18:23

moi roni mietin sellaista asiaa kun että ennen simpsonien ikäraj oli 7ja nyt se on 12 miks

Minttu Kaikkonen05.11.2016 08:34

Internetfrens <3

Hermanni29.08.2016 12:41

( ͡° ͜ʖ ͡°)käytätkö textfaces ohjelmaa

Mikko Översti23.08.2016 23:10

messenger <3

Patriicia Niinimäki16.08.2016 16:08

mä oon ihastunut yhteen netin välityksel (se tekee siis videoita) ja ollaan juteltu aika kauan kikis ja igs

Janne pelaa08.08.2016 13:32

hyvä tarina

Kaneli01.08.2016 19:56

Menisin irl puhuu vaikka kelle mutta -_- Kukaan ei pidä minusta tai hyväksy mua

inka hei29.07.2016 17:16

tarinan opetus älä odota liikoja netti Turun kanssa

Hilkka Kääriäinen27.07.2016 20:00

mitä tarkottaa anivai

miksu u25.07.2016 16:51

jos jolla on grotopia varoitus se voi sekotta sunpuhelimen tai taplesi koska mut häkättin ja sitten mun puhelin meni rikki sisältä koska se ei elän kastanut sisalle

Ilmansuunta24.07.2016 12:42

Mulla on tosi monta nettikaveria ja in real life ei oo oikeita ku ehkä yks tai kaks. En osaa olla omaitteni kaverin edes, mut nettikavereiden kaa pystyn.

InkkuDraw18.07.2016 09:18

Mulla on varmaan 15 netto kaveria mutta 10 niistä on ihan kunnin ja aateltiin että tavaytais joskus xD eikä mulla nyt hirveest niitä oikeita kavereita ees oo 3:

Pelivelho 5614.07.2016 13:23

roni matkii lakkoo

Veera a12.07.2016 20:52

jotenki nään vaa tässä sen ku joku tyttö kattoo tätä videota ja tajuaa mitä se on just tehny sen nuoruudes😂😂

WooHoo01.07.2016 23:53

league of legendsissa ollaan ihan jotaki muuta ku ystävällisiä

Sinni15.06.2016 23:10

Mulla on pari seurustelusuhdetta alkanut netissä. Ensimmäinen oli, kun olin about 11, ja mun poikaystäväni oli jotain 14. Ei ikinä nähty. Suhde päättyi, kun kys. henkilö teki itsemurhan. Toisella kerralla taas tapasimme tämän henkilön kanssa, ja se päättyi valitettavasti erittäin huonosti, sillä henkilö oli erittäin väkivaltainen, eikä säästellyt voimiaan mun kanssa. Sitä erittäin väkivaltaista ja monin tavoin nöyryyttävää suhdetta kesti puolisen vuotta. Sinä aikana mun koko elämä menetti merkityksensä, mut oltiin häpäisty ja hakattu. Kolmannella kerralla olin jo tosi varovainen. Mä olin silti aktiivinen kaikissa deittisovelluksissa, koska mä kaipasin "sitä oikeeta". Kaipasin sitä niin palavasti, että olin koukussa kaikkiin paikkoihin, missä sain jutella miehille. Mulle tuli päivittäin kymmeniä viestejä miehiltä, mutta kuukausienkaan keskustelun jälkeen en suostunut tapaan ketään, enkä edes kertonut, miksi. Sitten tää yks henkilö löysi mut eräältä palstalta. Alettiin jutteleen, ja juttuhan kulki. Tää mies oli aivan erilainen kuin kukaan muu aiemmin tuntemani. Mä uskalsin kerrankin olla oma itteni jollekkin. Tää henkilö halusi viikon aktiivisen keskustelun jälkeen tavata mut, mutta mä en pystynyt. Hän oli onneksi sinnikäs, ja kyseli yhä uudelleen. En silti ikinä suostunut. Kerran hän ilmoitti, että ei itsekään jaksa yrittää ikuisesti. Hän ymmärsi, että olin peloissani, ja jännitti häntäkin. Mutta hän ei silti jaksa loputtomiin. Mä olin hätää kärsimässä, koska pidin tuosta miehestä, mutta samalla mun pelot oli liian isot. Yksi kaunis aamupäivä sain viestiä häneltä. Hän sanoi arvoituksen. "Oon *sukunimi*:luona. Tule tervehtimään, jos olet kotona". En tajunnut, mistä oli kyse. Mies vastasi ihmettelyyni "Etkö tiedä naapuriesi sukunimiä?". Siitä seurasi innostuneen, nolon teinityttö-kiljumisen ja riemun sekainen kohtaus. Olin niin täpinöissäni, että kierin maassa, lyöden pääni kovaa johonkin, mutta en välittänyt. Mies teki tilanteen mulle mahdollisimman helpoksi. Hän oli leikkimässä pihassa naapurin lasten kanssa (hänen siskonpoikiaan) ja odotti minua. 30min mä vaan hykertelin onnesta - mies, joka on erittäin kiinnostunut minusta, ja josta itse olen kiinnostunut, on oveni ulkopuoellla. En kuitenkaan olisi uskaltanut, ellei pikkusiskoni (9v) olisi pakottanut. Niinkin pieneltä tytöltä tuli kärkäs viisaus. "Mene nyt, tai kadut jälkeenpäin". Avasin ulko-oven ja näin pihaan. Yhtäkkiä mies juoksee pieni lapsi reppuselässä porttimme ohi, ja katsoo pihaamme. Säikähdin niin, että piilouduin punastellen verstaan taakse. Lopulta sisko tuli ulos, ja työnsi minut portistamme pihalle. Mies laski lapsen, käveli luokseni, ja silloin halasimme ensimmäisen kerran. Sovimme treffit, ja ensimmäisten jälkeen aloimme näkemään useasti. Viestittelimme yötä myöten, ja lopulta, kerran erään yhteisen kävelyretken päätteeksi, vaihdoimme ensimmäisen suudelman, ja siitä alkoi seurustelu. Viikon sisällä hän tutustutti minut perheeseensä, ja siitä tiesin, että hän on tosissaan kanssani. Hänen täytyi kuitenkin lähteä armeijaan pari viikkoa siitä, kun aloimme seurustelemaan.... Vuodeksi armeijaan. Se oli kova pala. Viimeisenä päivänä hän kertoi rakastavansa minua, ja pyysi odottamaan, kunnes hän palaa takaisin. Vuoden ajan oli ylämäkeä ja alamäkeä. Näimme yhä viikonloppuisin välillä. Muutimme yhteen, kun armeijaa oli mennyt 6kk. Se oli vaikeaa, koska hoidin niin paljon muutosta yksin. Se oli sen arvoista, vaikka ikävä yksin yhteisessä sängyssämme kasvoi mittaamattomiin lukemiin. Tulipahan itkettyä usea yö, ja nukuin hädintuskin, ja koulu meni loppuajasta vähän penkin alle. Pääsin silti läpi. MUTTA, huomenna hän palaa armeijasta yhteiseen taloomme. Vuosipäivämme on 23. päivä ♡ Uskomatonta, koska kumpikaan ei aiemmin ollut uskonut, että voisi ikinä rakastaa ketään. Koko tunne oli meille kummallekin vieras. Ollaan opittu sen tarkoitus yhdessä, ja se on ollut ihanaa. Muistellessamme sitä tapaamistamme, molemmat yleensä vaikenee tuosta nettiosasta. Kerrotaan vain, että nähtiin meidän pihassa, kun hän oli leikittämässä siskonsa lapsia, jotka olivat seinänaapureitani. Mies piti minua viehättävänä ja usean kerran minut nähdessään, pyysi lopulta ulos. Emme täysin valehtele: mies oli joskus nähnyt minut kyllä oikeasti, jopa ennen keskustelumme alkua, mutta yhdisti minut kuviini vasta myöhemmin. Hänestä olin jo silloin ollut viehättävä ja kiinnostava. Kuka olisi arvannut, että päätyisimme yhteen...? Tarinan opetus: Netistä todellakin löytää välillä vaarallista seuraa. Mä olen kokenut sen. Mutta, sieltä voi löytää sen, jonka kanssa aikoo jakaa koko tulevaisuutensa :)

Sinni15.06.2016 23:10

Mulla on pari seurustelusuhdetta alkanut netissä. Ensimmäinen oli, kun olin about 11, ja mun poikaystäväni oli jotain 14. Ei ikinä nähty. Suhde päättyi, kun kys. henkilö teki itsemurhan. Toisella kerralla taas tapasimme tämän henkilön kanssa, ja se päättyi valitettavasti erittäin huonosti, sillä henkilö oli erittäin väkivaltainen, eikä säästellyt voimiaan mun kanssa. Sitä erittäin väkivaltaista ja monin tavoin nöyryyttävää suhdetta kesti puolisen vuotta. Sinä aikana mun koko elämä menetti merkityksensä, mut oltiin häpäisty ja hakattu. Kolmannella kerralla olin jo tosi varovainen. Mä olin silti aktiivinen kaikissa deittisovelluksissa, koska mä kaipasin "sitä oikeeta". Kaipasin sitä niin palavasti, että olin koukussa kaikkiin paikkoihin, missä sain jutella miehille. Mulle tuli päivittäin kymmeniä viestejä miehiltä, mutta kuukausienkaan keskustelun jälkeen en suostunut tapaan ketään, enkä edes kertonut, miksi. Sitten tää yks henkilö löysi mut eräältä palstalta. Alettiin jutteleen, ja juttuhan kulki. Tää mies oli aivan erilainen kuin kukaan muu aiemmin tuntemani. Mä uskalsin kerrankin olla oma itteni jollekkin. Tää henkilö halusi viikon aktiivisen keskustelun jälkeen tavata mut, mutta mä en pystynyt. Hän oli onneksi sinnikäs, ja kyseli yhä uudelleen. En silti ikinä suostunut. Kerran hän ilmoitti, että ei itsekään jaksa yrittää ikuisesti. Hän ymmärsi, että olin peloissani, ja jännitti häntäkin. Mutta hän ei silti jaksa loputtomiin. Mä olin hätää kärsimässä, koska pidin tuosta miehestä, mutta samalla mun pelot oli liian isot. Yksi kaunis aamupäivä sain viestiä häneltä. Hän sanoi arvoituksen. "Oon *sukunimi*:luona. Tule tervehtimään, jos olet kotona". En tajunnut, mistä oli kyse. Mies vastasi ihmettelyyni "Etkö tiedä naapuriesi sukunimiä?". Siitä seurasi innostuneen, nolon teinityttö-kiljumisen ja riemun sekainen kohtaus. Olin niin täpinöissäni, että kierin maassa, lyöden pääni kovaa johonkin, mutta en välittänyt. Mies teki tilanteen mulle mahdollisimman helpoksi. Hän oli leikkimässä pihassa naapurin lasten kanssa (hänen siskonpoikiaan) ja odotti minua. 30min mä vaan hykertelin onnesta - mies, joka on erittäin kiinnostunut minusta, ja josta itse olen kiinnostunut, on oveni ulkopuoellla. En kuitenkaan olisi uskaltanut, ellei pikkusiskoni (9v) olisi pakottanut. Niinkin pieneltä tytöltä tuli kärkäs viisaus. "Mene nyt, tai kadut jälkeenpäin". Avasin ulko-oven ja näin pihaan. Yhtäkkiä mies juoksee pieni lapsi reppuselässä porttimme ohi, ja katsoo pihaamme. Säikähdin niin, että piilouduin punastellen verstaan taakse. Lopulta sisko tuli ulos, ja työnsi minut portistamme pihalle. Mies laski lapsen, käveli luokseni, ja silloin halasimme ensimmäisen kerran. Sovimme treffit, ja ensimmäisten jälkeen aloimme näkemään useasti. Viestittelimme yötä myöten, ja lopulta, kerran erään yhteisen kävelyretken päätteeksi, vaihdoimme ensimmäisen suudelman, ja siitä alkoi seurustelu. Viikon sisällä hän tutustutti minut perheeseensä, ja siitä tiesin, että hän on tosissaan kanssani. Hänen täytyi kuitenkin lähteä armeijaan pari viikkoa siitä, kun aloimme seurustelemaan.... Vuodeksi armeijaan. Se oli kova pala. Viimeisenä päivänä hän kertoi rakastavansa minua, ja pyysi odottamaan, kunnes hän palaa takaisin. Vuoden ajan oli ylämäkeä ja alamäkeä. Näimme yhä viikonloppuisin välillä. Muutimme yhteen, kun armeijaa oli mennyt 6kk. Se oli vaikeaa, koska hoidin niin paljon muutosta yksin. Se oli sen arvoista, vaikka ikävä yksin yhteisessä sängyssämme kasvoi mittaamattomiin lukemiin. Tulipahan itkettyä usea yö, ja nukuin hädintuskin, ja koulu meni loppuajasta vähän penkin alle. Pääsin silti läpi. MUTTA, huomenna hän palaa armeijasta yhteiseen taloomme. Vuosipäivämme on 23. päivä ♡ Uskomatonta, koska kumpikaan ei aiemmin ollut uskonut, että voisi ikinä rakastaa ketään. Koko tunne oli meille kummallekin vieras. Ollaan opittu sen tarkoitus yhdessä, ja se on ollut ihanaa. Muistellessamme sitä tapaamistamme, molemmat yleensä vaikenee tuosta nettiosasta. Kerrotaan vain, että nähtiin meidän pihassa, kun hän oli leikittämässä siskonsa lapsia, jotka olivat seinänaapureitani. Mies piti minua viehättävänä ja usean kerran minut nähdessään, pyysi lopulta ulos. Emme täysin valehtele: mies oli joskus nähnyt minut kyllä oikeasti, jopa ennen keskustelumme alkua, mutta yhdisti minut kuviini vasta myöhemmin. Hänestä olin jo silloin ollut viehättävä ja kiinnostava. Kuka olisi arvannut, että päätyisimme yhteen...? Tarinan opetus: Netistä todellakin löytää välillä vaarallista seuraa. Mä olen kokenut sen. Mutta, sieltä voi löytää sen, jonka kanssa aikoo jakaa koko tulevaisuutensa :)

onsku opple13.06.2016 19:53

hyvä tarina roni<3

joonaalt 0515.05.2016 13:26

Nettisuhteet ne ei oo mun mielestä mitää oikeita suhteita kosk siin ei ees perjaattees tunne sitä tyyppi :3

Olivia Maria01.05.2016 19:22

RoniTheLemmenTohtori xD

Jätä kommenttisi YouTuben (link is external)  kautta.