Tärkeä aihe. Itse oon ollut masentunut teini-iässä , ja erilaisten vaikeuksien vuoksi joita elämässä on ollut , kärsin nykyään sosiaalisten tilanteiden pelosta, jännitystiloista ja saan joskus ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Mulla on nyt kuitenkin lääkitys joka on auttanut mua ja tietenkin puhuminen auttaa. Voimia kaikille, joilla on erilaisia sairauksia, oli ne sitten mielensairauksia tai muita. Aina on toivoa, ja asiat voi oikeasti muuttua hyväksi 💕
Mun luokkalaisella on ollut 4-vuotiaasta saakka diapetes ja yks tyyppi haukkus sitä joka päivä insuliinijuopoks ja isänsä imijäks. Se satutti sitä oikeesti vaikka toi ei kuulostakkaa nii pahalt. Mut sillo se mun luokkalaine sai aina nauraa ku se kiusaaja väännettii kasaan.
Mulla on kiusaamisen takia tullut traumaperäinen stressihäiriö niin mä sain lääkkeet ja ne ei passannut. Nyt sain uudet lääkkeet ja ne sopii hyvin. :)
Terapiassa oon käynyt 12 vuotiaana, 14-16 vuotiaana. Sitten tuli tauko ja 19 vuotiaana aloitin uudelleen terapian ja oon kohta parisen vuotta siellä käynyt
Mä olen ollut masentunut ihan pienestä lapsesta aikuiseksi ja tajusin sen kunnolla vasta aikuisena, kun "parannuin" siitä. Olin kiusattu päiväkodista ysiluokkaan. Rupesin nuorena tyttönä lääkitsemään itseäni päihteillä ja nehän tietenkin pidemmänpäälle vaan pahentaa. Monia lääkeitä mulle kokeiltiin ja ne ei auttaneet, psygologille en päässyt koska mulla oli alkoholi ongelma. Mäkin viiltelin vaikka se ei mitään auttanutkaan ja oon myös yrittänyt itsaria. 20 vuotiaana löysin nykyisen mieheni/lapseni isän joka sai mut lopettamaan ryyppäämisen ja humeet, masennus katosi kun tulin raskaaksi, eikä ole palannut. Nyt eletään ihan normaalia perhe-elämää. Vanhemmuutta aina epäillään kun on päihdetaustaa, niin ei pitäisi olla, pystyn olemaan ihan hyvä äiti siinä missä joku ns. normaalin nuoruudenkin elänyt.
oot ihana 😘❤
asun Vähä samoilla suunnilla ku sää😂
Siistii kun pystyt puhuu vakavammistaki aiheista mut silti rennosti ja letkeellä huumorilla :D
Love You!
Tärkeä aihe. Itse oon ollut masentunut teini-iässä , ja erilaisten vaikeuksien vuoksi joita elämässä on ollut , kärsin nykyään sosiaalisten tilanteiden pelosta, jännitystiloista ja saan joskus ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Mulla on nyt kuitenkin lääkitys joka on auttanut mua ja tietenkin puhuminen auttaa. Voimia kaikille, joilla on erilaisia sairauksia, oli ne sitten mielensairauksia tai muita. Aina on toivoa, ja asiat voi oikeasti muuttua hyväksi 💕
Mun luokkalaisella on ollut 4-vuotiaasta saakka diapetes ja yks tyyppi haukkus sitä joka päivä insuliinijuopoks ja isänsä imijäks. Se satutti sitä oikeesti vaikka toi ei kuulostakkaa nii pahalt. Mut sillo se mun luokkalaine sai aina nauraa ku se kiusaaja väännettii kasaan.
Mulla on kiusaamisen takia tullut traumaperäinen stressihäiriö niin mä sain lääkkeet ja ne ei passannut. Nyt sain uudet lääkkeet ja ne sopii hyvin. :) Terapiassa oon käynyt 12 vuotiaana, 14-16 vuotiaana. Sitten tuli tauko ja 19 vuotiaana aloitin uudelleen terapian ja oon kohta parisen vuotta siellä käynyt
Mä olen ollut masentunut ihan pienestä lapsesta aikuiseksi ja tajusin sen kunnolla vasta aikuisena, kun "parannuin" siitä. Olin kiusattu päiväkodista ysiluokkaan. Rupesin nuorena tyttönä lääkitsemään itseäni päihteillä ja nehän tietenkin pidemmänpäälle vaan pahentaa. Monia lääkeitä mulle kokeiltiin ja ne ei auttaneet, psygologille en päässyt koska mulla oli alkoholi ongelma. Mäkin viiltelin vaikka se ei mitään auttanutkaan ja oon myös yrittänyt itsaria. 20 vuotiaana löysin nykyisen mieheni/lapseni isän joka sai mut lopettamaan ryyppäämisen ja humeet, masennus katosi kun tulin raskaaksi, eikä ole palannut. Nyt eletään ihan normaalia perhe-elämää. Vanhemmuutta aina epäillään kun on päihdetaustaa, niin ei pitäisi olla, pystyn olemaan ihan hyvä äiti siinä missä joku ns. normaalin nuoruudenkin elänyt.