Etusivu » Tietopiste » Tietoartikkelit » Pelaaminen » Ongelmapelaamiseen johtavia syitä

Ongelmapelaamiseen johtavia syitä

Julkaistu 16.11.2011. Päivitetty 9.5.2017

Suurimmalle osalle pelaajista pelaaminen on positiivinen asia. Pelaaminen voi olla harrastus tai satunnainen tapa viettää aikaa, jolloin voi myös nauttia ystävien seurasta pelaamisen ohessa. Pelaaminen on tällöin toimintaa, joka antaa tilaisuuden rentoutua ja irtautua arkisista rutiineista. Aina näin ei kuitenkaan ole. Osalle pelaajista pelaaminen saattaa muodostua ongelmalliseksi tai pelaamisesta koituu enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällaiseen tilanteeseen päätyminen ei ole suoraviivainen prosessi, vaan siihen vaikuttavat monitahoiset syyt.

Pelaamisessa on kyse pelin ja pelaajan välisestä vuorovaikutuksesta. Tällöin huomio kannattaa kiinnittää niin pelin kuin pelaajan ominaisuuksiin. Pelaaminen ei kuitenkaan tapahdu koskaan tyhjiössä, vaan sitä ympäröi aina jokin sosio-kulttuurinen konteksti. Myös pelitilanteeseen liittyvät tekijät ja laajemmat ympäristötekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi yksittäisen pelaajan pelaaminen muodostuu.

Ongelmapelaamisen tunnusmerkkejä

Ongelmapelaamiseksi mielletään yleensä sellainen pelaaminen, joka alkaa haitata pelaajan muuta elämää. Pelaamiseen käytetään esimerkiksi liikaa rahaa tai pelaaminen vie liikaa aikaa, jolloin arkisista velvollisuuksista ja sosiaalisista suhteista huolehtiminen kärsivät tai pahimmassa tapauksessa unohtuvat kokonaan. Pelaamisesta muodostuu tällöin tärkein elämää ohjaava tulkintakehys. Kaikkea ympärillä tapahtuvaa tulkitaan vain sen mukaan, mitä hyötyä tai haittaa siitä on pelaamisen jatkamiselle.

Huomio pelin ja pelaajan ominaisuuksiin

Pelin ominaisuudet ovat yksi vaikuttava tekijä siihen, että pelaamisesta muodostuu elämää hallitseva tekijä. Pelityypit eroavat tässä suhteessa toisistaan. Rahapeleissä oleellinen koukuttava tekijä on tietysti mahdollisuus suuriin rahavoittoihin nopeasti. Myös pelin nopea tempo ja vetoava audiovisuaalisuus edesauttavat peliin uppoutumista ja ympäröivän maailman poissulkemista mielestä. Verkkoroolipeleissä puolestaan mielikuvitukseen vetoava tarinallisuus sekä selkeän päätepisteen puuttuminen pelissä vaikeuttavat pelaamisesta irrottautumista.

Rahapelien pelaamiseen liittyy monesti myös erilaisia arviointivinoumia. Vaikka kyse olisi puhtaaseen sattumaan perustuvista peleistä, osa pelaajista syyttää tappioista huonoa onnea mutta tulkitsee voitot taidoistaan johtuviksi. Joillakin pelaajilla on myös muita selkeämpi alttius ongelmalliseen pelaamiseen. Pelin ominaisuudet ovat samat kaikille, mutta vain osa pelaajista ajautuu ongelmiin. Alttius voi johtua esimerkiksi geneettisistä syistä, joilla voi olla yhteyttä myös muihin riippuvuuksiin. Syy-seuraussuhteet eivät aina ole selvät, mutta ongelmapelaamiseen liittyy usein myös alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäyttöä. Samoin psyykkiset ongelmat, kuten masennus, voivat vaikuttaa ongelmallisen pelaamisen kehittymiseen. Pelejä voidaan yrittää käyttää keinona, jolla paetaan muita ongelmia. Tällöin ajaudutaan helposti uusiin ongelmiin samalla kun vanhat ongelmat säilyvät.

Pelin ominaisuudet tai pelaajan ominaisuudet itsessään eivät aiheuta ongelmapelaamista. Vaikka pelaajalla olisi alttius ongelmapelaamiseen, ei alttius realisoidu, jos pelaaja ei pelaa ollenkaan tai pelaa vain sellaisia pelejä, joista hänelle ei ole haittaa. Siinäkään tapauksessa, että alttiuden laukaiseva peli ja alttiuden omaava pelaaja kohtaavat, ei ongelmapelaaminen ole itsestään selvä lopputulos. Tilannekohtaiset ja ympäristötekijät vaikuttavat aina taustalla. Esimerkiksi pelisalissa tai kotona yksin pelatessa on huomattavasti helpompi keskittyä vain peliin. Jos pelaaja on jatkuvasti tilanteessa, ettei pelaamiselle ole kilpailevia aktiviteettejä, voi pelaamisesta muodostua pääasiallinen toiminnan tapa.

Muut vaikuttavat tekijät

Pelaamisesta voidaan hakea lohtua esimerkiksi erilaisista siirtymäkausista johtuviin ongelmiin. Siirtymäkaudet voivat liittyä esimerkiksi ikäkausiin, kuten murrosikään, mutta myös muihin dramaattisiin muutoksiin elämässä, kuten työttömyyteen. Niiden yhteydessä voi esiintyä yksinäisyyttä ja sosiaalisten kontaktien puutteesta johtuvaa syrjäytymistä, joita jotkut kompensoivat pelaamisella.

Sosiaalisten suhteiden vähyys voi olla yksi syy pelaamisen aloittamiseen ja sen jatkamiseen. Toisaalta pelin ja pelaamisen kautta solmittavat sosiaaliset siteet ovat yksi syy siihen, että pelaaminen on vaikea lopettaa. Pelipaikat voivat olla joillekin pelaajille lähes ainoita sosiaalisen kanssakäymisen alueita. Ongelmallista on tällöin mm. se, että sosiaalinen verkosto koostuu pelkästään muista pelaajista. Samanlainen tilanne voi syntyä myös verkkopelejä pelaamalla. Muiden pelaajien taholta tuleva sosiaalinen paine ja pelaajan oma halu mukautua ryhmän arvoihin voi johtaa pelaamisen jatkumiseen sellaisissakin tilanteissa, joissa pelaaja itse tiedostaa pelaamisesta koituvat haitat. Jos pelaamisen ulkopuolella ei ole mitään sosiaalisia kiinnittymisen kohteita, voi pelaamisen lopettaminen olla mahdotonta.

Pelien lisääntyvä tarjonta ja omien rajojen asettaminen

Erilaiset mahdollisuudet pelaamiseen ovat nykyisin laajemmat kuin aiemmin. Esimerkiksi rahapelejä on tarjolla arkisissa ympäristöissä, kuten kaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Lisäksi suuremmista kaupungeista löytyy myös pelkästään pelaamiselle tarkoitettuja tiloja. Samaan aikaan verkkopelaamisen mahdollisuudet ovat kasvaneet huimasti. Erilaisia pelisivustoja on tarjolla useita tuhansia. Verkossa on aina avoimia sivustoja, joilla pelaamista ei ole pakko lopettaa koskaan, jos rahat riittävät. Vaikka jossain pelissä olisikin päätepiste, vain hiirtä klikkaamalla pääsee aina pelaamaan jotain muuta peliä. Tässä mielessä ympäristötekijät eivät rajoita pelaamista, vaan pelaajan täytyy itse luoda rajat pelaamiselleen.

Rajojen luomisessa auttaa erityisesti läheisten tuki ja ihmissuhdeverkostot, jotka liittyvät muuhunkin kuin pelaamiseen. Pelaamisen ongelmakohtiin keskittyvä tiedottaminen voi auttaa pelaajaa tai hänen läheistään huomaamaan ongelmat tai niille altistavat tekijät. Pelaaja voi pyrkiä välttämään niitä tilanteita ja paikkoja, joihin liittyy pitkäkestoista pelaamista. Näiden tilanteiden vastapainoksi voi yrittää löytää muita aktiviteetteja tai vähemmän haitallisia pelejä ja pelaamisen tapoja, joista kuitenkin saa positiivisia kokemuksia. Kokemusten jakaminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa voi tarjota hyväksi koettuja ratkaisumalleja omien ongelmien kanssa kamppailemiseen. Vertaistuen kautta ongelmapelaajalle avautuu yksi oleellinen mahdollisuus uusien, ongelmapelaamisen ulkopuolisten ihmissuhdeverkostojen rakentamiseen.

Jani Kinnunen
tutkija, Tampereen yliopisto

Lähteet

Griffiths, MD.  2002. Gambling and gaming addictions in adolescence. British Psychological Society Blackwell. Oxford.

Griffiths, MD. 2010. The role of context in online gaming excess and addiction: some case study evidence. International Journal of Mental Health and Addiction. vol 8. 119–125.

Halme, J.T., Helakorpi, S., Laitalainen, E., Uutela, A. ja Alho, H. 2010. Rahapelaamisen tiheys on yhteydessä terveysriskeihin työikäisillä suomalaisilla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 47. 98–108

King, DL., Delfabbro, PH. and Griffiths, MD. 2010. The role of structural characteristics in problem video game playing: a review. Cyberpsychology: Journal of Psychosocial Research on Cyberspace. vol 4 (1).

Mehroof, M. and Griffiths, MD. 2010. Online gaming addiction: the role of sensation seeking, self-control, neuroticism, aggression, state anxiety and trait anxiety. Cyberpsychology, Behavior and Social Networking. vol 13 (3). 313–316.

Svartsjö, M., J. Kinnunen, E. Paloheimo & F. Mäyrä (2008). Järjellä vai tunteella? Nettipokerin pelikokemus ja pelaamisen hallinta. Stakes, raportteja 24/2008. Helsinki.

Oliko artikkeli mielestäsi hyödyllinen?
Ääniä yhteensä: 794