Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Alkoholi ja armeija

Alkoholi ja armeija

Suomessa armeijasta on vuosien saatossa kertyä lukuisia tarinoita, myyttejä ja urbaanilegendoja. Ne antavat miehille yhteisen puheenaiheen, muistelupinnan ja samalla ohjeistavat tulevia varusmiehiä heidän suunnatessa kohti kasarmia. Näitä värikkäitä kertomuksia voi kutsua kollektiivisiksi armeijatarinoiksi.

Armeijatarinoissa alkoholilla on oma erityinen paikkansa. Tarinoissa armeijan vapailla ja viikonloppuisin juhlitaan rankasti ja kosteasti. Niihin sisältyy ajatus, jonka mukaan raskas varusmiespalvelus vaatii raskaita huveja. Humala näyttäytyykin tarinoissa armeijan kurinalaisuuden ja harjoittelun äärimmäisenä vastapainona. Tarinoissa on läsnä myös uhoa, brassailua ja vitsejä. Nämä tarina tuntuvat siirtyvät palvelussukupolvelta toiselle melko samanlaisina.

Todellisuus on harvoin tarinoiden veroinen. Osa nuorista toki ”nollaa” armeijan arkea alkoholin avulla, helpottaa juomisella palvelukseen astumista tai koettaa korvata menetettyä vapaa-aikaa juhlimalla kahta kovemmin vapaina viikonloppuna. Pääosalle varusmiespalveluksen arki on kuitenkin pitkien päivien, fyysisen harjoittelun ja jatkuvan toiminnan vuoksi uuvuttavaa ja alkoholinkäyttö jo tästä syystä maltillista. Viikonloppuvapaat vietetään tarinoista poiketen lähinnä lepäämällä, nukkumalla ja arjen asioita ja ihmissuhteita hoidellen.

Tutkija Satu Apo puhuu siitä, miten suomalaiset käyttävät alkoholin kahteen kertaan – ensin juomalla ja toisen kerran kertomalla juomisesta tarinoita. Tarinoiden kertominen on usein tärkeämpää kuin niiden totuudenmukaisuus. Armeijassa juomistarinoiden muistelu näyttäisikin jo itsessään lisäävän nuorten jaksamista armeijassa, koska se on yksi sosiaalisuuden ja tarinoinnin tapa. Rankka juominen jääkin suurelta osalta varusmiehiä kuitenkin vain tarinoiden tasolle.

Todellisuudessa ne nuoret, jotka ovat juoneet rajusti koko viikonloppuvapaan, eivät ole palveluksen arjen koettaessa kovinkaan mukava näky – heidän omasta voinnistaan puhumattakaan. Jos raskaan palvelusviikon jälkeen nollaaminen tapahtuu alkoholin avulla, ei todellista palautumista tapahdu. Väsymys kasaantuu ja palvelus tuntuu fyysisesti ja henkisesti entistäkin raskaammalta.

Viikonloppuvapaiden lisäksi varusmiehillä on iltavapaita noin kerran viikossa. Tällöin varusmiehet saavat poistua illaksi kasarmialueelta, ja heidän tulee palata kasarmille tiettyyn kellonaikaan mennessä. Vielä 1990-luvulla varusmiehet saivat olla iltavapailla puoleen yöhön asti ja humalaisten varusmiesten rivistö baareissa oli tuttu näky. Nykyisin iltavapaita on lyhennetty niin, että useissa varuskunnissa kasarmilla tulee olla puoli kymmenen aikaan, eikä kohtuujuomisen rajojen rikkomista katsota sormien läpi. Kasarmialueella ei saa olla humalassa eikä annetuista aikarajoista tule myöhästyä. Sääntöjen rikkomisesta rangaistaan poistumiskiellolla, jolloin seuraavat vapaahetket jäävät kokonaan käyttämättä.

Osalle nuorista voi tulla mieleen myös viedä kasarmialueelle alkoholia tai muita päihteitä. Armeijassa suhtaudutaan kuitenkin erityisen vakavasti tämän kiellon rikkomiseen. Esimerkiksi kiinnijääminen laittomien huumeiden tuomisesta kasarmialueelle on turvallisuustekijöiden takia vakavampi kuin siviilissä.

Suorittipa varusmiespalveluksen sitten löysin rantein tai sata lasissa, krapula tai humala on armeijan kanssa huono yhdistelmä.

Anni Ojajärvi
VTT, armeijatutkija, nuorisotutkija

Lähteet

Apo, S. (2001): Viinan voima. Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajatteluun ja -kulttuuriin. Vammala: SKS.

Ojajärvi, A. (2015): Terve sotilas! Etnografinen tutkimus varusmiesten terveys- tajusta sosiaalisena ilmiönä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura julkaisuja, 163.