Lue tarinoita

Hei, ajattelin ehkä jakaa tänne hieman toisenlaisen tarinan. Isäni on vakava alkoholisti ja tämän vuoksi elämässäni on pienestä pitäen ollut enemmän ja vähemmän haasteita. Haasteista huolimatta tein jo hyvin nuorena päätöksen siitä, että minusta ei tule koskaan saman lainen kuin isästäni.

Moi. Mun elämä on paskaa. Kirjaimellisesti. Kerron teille sen syyn nyt tässä..

Mulla on menny tosi huonosti viime vuonna ja tän vuoden alussa.. Aloin viiltelemään tän vuoden alussa.. Ja nyt jotekin mun on "pakko" tehdä sitä.. Oon jotenkin tosi riippuvainen siitä... Mulla ei menee nyt huonosti, koska poikaystävä petti. Siis aina kun mua surettaa niin viiltelen ja se auttaa.

Lääkkeitä ja alkoholia. Päässäni pyöri, oksetti, nauratti, itketti, en välittänyt mistään, en tuntenut mitään enkä pysynyt pystyssä. Ambulanssi kaarsi kulman takaa, aloin panikoida. Minut nostettiin ylös ja pidettiin pystyssä, kuka idiootti soitti ambulanssin?

Ennen kävin salilla ja huolehdin itsestäni Nykyään on todella vaikea saada aikaiseksi mitään Kaupassa käynti ahdistaa En jaksa nousta aamuisin sängystä Mielummin jäisin vain nukkumaan Elämä tuntuu niin hirveän turhalta En osaa pyytää apua

Mä tunnen oloni ulkopuoliseks ku mul ei oo mitää someja ja tykkään animesta/mangasta ja eri tubettajista ku muut. Ja sitte tykkään viel tytöist ja meiän luokka ja meitä vanhempi luokkaki tietää... Mua auttaa pikkusen et yks mua vanhempi on samas tilantees mut sil on vaa somet käytös...

En tiedä mistä pitäisi edes aloittaa..

Mul on tosi paska olla. Mua ahdistaa ja masentaa. Pelkään itteeni... pelkään et teen jotai pahaa ittelleni... oon viillelly jo pitkään, enkä haluu myöntää itelleni et se on jo ongelma. Mul ei ees oo frendei. Oon paljon yksin ja aina ku oon yksin ni ahdistun tosi paljo. Haluisin välil vaa kuolla.

Tässä ei oo mitään järkee. Tuntuu et 50% mun ajasta hereillä menee näihi pakko-oireisiin, enkä mä jaksa. En voi tehä asioita normaalisti, jopa kännykän käyttäminen tai vaikka sängystä nouseminen on haastavaa.

Äitini on ollut viinan ystävä niin kauan kuin jaksan muistaa. Parin vuoden aikana juominen on lähtenyt rajusti nousuun. Äidillä menee joka päivä yksi brandypullo tai vaihtoehtoisesti pullo vodkaa. Olemme olleet paljon sosiaalityöntekijöiden ja poliisien kanssa tekemisissä tänä vuonna.

Viime vuonna tapahtu jotain, mikä muutti mun elämän! Oon aina ollut täydellisyyttä tavoitteleva ihminen ja vaadin iteltä aina tosi paljon. No, viime vuosi oli mulle elämäni vaikeinta aikaa. Harrastan urheilua 6krt viikossa ja se on ollu mulle aina kaikki kaikessa.

Kerron vähän täs tarinassa mun tähän astisesta elämästä. Mulla on akne ja en oikee tykkää siitä ku tuntuu siltä, että tytöt ei kiinnostuis must sen takia. Mulla on ollu vaa kerran vähä säätöä yhden tytön kanssa. Hänen kanssaan kävi huonosti.