Lue tarinoita

Olen siis 17-vuotias poika ja olen joutunut "syöksykierteeseen" päihteiden takia. Ensi kosketukseni pähteisiin tapahtui ollessani 12-vuotias, jolloin aloin polttamaan tupakkaa. Aloin polttamaan sen takia koska se tuntui "coolilta".

Huomenta sanoin äidille kun talsin portaat alas. Huomenta vastasi äiti. Tulehan syömään äiti kehotti. Juu, harjaan vain hiukset, meikkaan ja puen vaatteet. Vastasin. Kannattaa tänään ehtiä kouluun kun et eilen ehtinyt. Juu, kyllä mä tänään ehdin. No hyvä, muistakkin. Äiti kiusoitteli.

Makaan sängyllä ja katson ulos. Mietin, miksi minulla ei ole montaa kaveria. Johtuuko se minusta? Olenko erillainen, koska olen luokan pisin? Nuo kysymykset pyörivät päässäni.

Olin yksinäinen ja tuntui ettei mikään mennyt oikein ja kaikki kiusasivat. Olin yksin koulussa ja kukaan ei ollut kanssani kunnes menin leirille ja tutustuin muihin ja sain pari hyvää ystävää. He olivat minun koulusta ja sitten sain lisää kavereita ja kaikki kääntyi parhain päin.

Vanhemmat ovat viikonloppuna kännissä, riehuvat ja uhkailevat. Isä uhkailee tappavansa itsensä ja äiti sekoilee.

"Haluutsä?" Mä otin, ajattelin kokeilla, halusin tietää miltä se tuntu kerta siitä niin puhuttiin. Muisti sumenee, alan oksentamaan ja lihakset kramppaa. Sydäntä puristaa ja tuntuu että kohta se pysähtyy. Ensimmäinen kannabiskokeilu.

Elikkäs ala-asteella 1-4 luokkaan asiat olivat hyvin, minulla oli paras kaverini. Viidennellä luokalla kolme muutakin meidän luokkalaista tyttöä tulivat samaan porukkaan. Siitä syksystä lähtien olimme "viiden jengi". Se ei kuitenkaan kestänyt kauaa, koska pian alkoi syntymään isompia riitoja.

Olin joka päivä täynnä uutta puhtia toiselle luokkalle asti. Meidän luokalle tuli eräänä vuonna uusi oppilas. Halusin mun parhaan kaverin kanssa tutustua häneen. Oltiin sulassa sovussa tosi pitkään, kun kolmosella astui muotiin lyhenteet kuten lol, omg, daa.

Olin  kolmannella luokalla, kun kaikki alkoi. Englannin tunnit alkoivat, olin istunut vuoden vaihteeseen asti "Miljan" vieressä. Elettiin kevättä ja aloimme vaihtaa paikkoja.

En ole kukaan, en mikään enkä tiedä tuleeko minusta koskaan mitään. Elämä raadellut, kaulaani suudellut vastentahtoisesti, olen ryöminyt mudasta mereen ja jäänyt kellumaan pinnalle.

Olin äidin kertoman mukaan 2-vuotias, kun kaikki alkoi. En muista ajasta mitään, mutta jos hypätään muutama vuosi eteenpäin, kun olin 6-vuotias. Äiti haki minut eskarista ja tulimme kaikki kolme, minä, pikkusiskoni ja äiti yhdessä kotiin. Kotona ei ollut ketään.

Syksyn ensimmäisenä koulupäivänä tapasin erään tytön. Luulin hänen olevan mukava. Olin itse ujo, joten en uskaltanut puhua hänelle mitään. Muutamien viikkojen sisällä tyttö alkoi kiusaamaan minua. Hän sulki minut pois kaveriporukoista. Tyttö halusi, että olen yksin.