Nuorten kirjoittamia tositarinoita elämästä. Tarinoita voi myös kommentoida. Oman tarinasi voit kertoa täällä. Tarinat ja kommentit julkaistaan tarkastuksen jälkeen.
Olen rakastunut E:hen syvästi enkä pääse tunteistani eroon. Olen alkanut käyttämään päihteitä hänen takia. Hän vihaa minua, vaikka en ole tehnyt mitään väärää sillä eihän tunteille voi mitään. Hän on lyhyempi kuin karttakeppi ja hän on 15-vuotias pollepoika.
Kun olin kolmosella, alkoi pikkuinen seikkailu. Kun vuosi alkoi, kaikki meni suhteellisen hyvin. Mutta sitten minulle tuli joku ehkä mielenterveysongelma, syynä luultavasti pikkusisarukset, joten jouduin paikkaan nimeltä osasto 10.
Muistelen tässä Mennyttä elämää. Kyyneleet valuu kun kirjoitan tätä. Olen saanut tuntea elämässä vain kipua. Itkenyt varmaan miljoonia kyyneleitä. Haukuttu vaikka millä nimellä. Jätetty yksin, eikä arvostettu. Hylättiin lopulta, ei yhtään kaveria tai perhettä ympärillä.
Moi, oon kirjoittanut tänne ennenkin. en mä tiiä, ei kai oo taaskaan mitään muutakaan paikkaa jossa avautua. Joten sori tästä. Tuntuu syylliseltä avautua edes anonyyminä ja silleen, että kenenkään ei ole pakko lukea tätä. Mä en vaan enää tiedä mitä tehdä.
Syvällä sisällä huutaa ääni, että pitäisi elää.
Itku jatkuu itkun perään,
En haluaisi itseäni menettää. Mutta joskus menneisyys ottaa vallan.
Toisinaan herään tähän todellisuuteen.
Vaikka olen oikeasti poissa.
Halusin tulla kertoo teille kaikille joita on kiusattu/joilla menee huonosti muuten, että siitä selviää kyllä, oon ylpee susta. Mun kiusaaminen alkoi, ku mä olin 7 vuotias ja jatku ihan 15.vuotiaaseen asti, se oli haukkumista, kuristamista, tönimistä, revittiin, uhattiin.
