Nuorten kirjoittamia tositarinoita elämästä. Tarinoita voi myös kommentoida. Oman tarinasi voit kertoa täällä. Tarinat ja kommentit julkaistaan tarkastuksen jälkeen.
Mä tiiän, että osa teistä tulee vihaa mua, kun kerron tän tarinan, mutta musta vain tuntui, että tää on pakko jakaa teille. Moni on kirjottanu tänne tarinoita omasta masennuksestaan, mut täl kertaa mä haluaisin kirjoittaa teille masentuneen henkilön ystävän näkökulmasta.
Eli siis oon seiskalla ja joo oon kokenu jo vaikka ja mitä... Oon alottanut alkoholin, tupakan ja nuuskan. Mun perheessä oli joskus isäpuoli joka löi mua yms., ja nyt en luota ollenkaan mun uuteen isäpuoleen.
Tässä vähä pohjustusta. Mulla oli ihan hyvä ala-aste ja mulla meni hyvin. Oli kavereita ja hyviä numeroita. Mua oli aina kehuttu iloseks, puheliaaks ja aktiiviseks mitä mä toki olin.
No niin mulle todettiin 2018 talvena lievä masennus. Satutin itteeni ja kaikki oli huonosti. Kävin puhumassa siitä ammattilaisen kanssa ja näin. Perhe, frendi ja ittenikaa elämine oli ahistavaa ja kaikki oli pielessä.
Hei! Eli siis mun elämä on ollu tähän asti todella vaikeaa ja joka päivä tuntuu tosi pahalta. Mulla on tosiaan ollu paljon pelkoja esim. oon tosi hygieninen ja ehkä vähän ylikin ja mä suutun tosi helposti ja huudan ja haukun. Mutta mua kiusattiin vähän koulussa ja onneksi ei enää.
Siis oikeesti, tulin tänne sivustolle ihan sattumalta ja aloin sitten lukemaan näitä tarinoita.. Tosi koskettavaa ja se saa mun oman elämän kuulostamaan naurettavan helpolta. Päätin nyt itsekin kirjottaa jotain.
Musta tuntuu väärälle olla rikki näin turhasta asiasta mut mulla ei oo ketään keneltä saisin tukea tai kenelle puhu niin ajattelin jos vaikka jakaisin sen tänne.
