Lue tarinoita

kirjoitin viime yönä englanninkielisen runon tunteistani. Tulkitse se haluamallasi tavalla.

Oon 14v. tyttö Tampereelta. Muutettiin tänne 1,5vuotta sitten ja oon saanu monta hyvää kaveria, mut silti mulla on jotenki tosi paha olla.

No moro.

Olen 15-vuotias tyttö ja olen ollut ihastunut samaan ihmiseen jo liian kauan. Poika kenestä tulen puhumaan tässä tarinassa on saman ikäinen kuin minä, asumme eri paikka kunnilla ja tunnemme toisemme vanhojen kavereidemme kautta.

En osannu mitää. Enkä oikeestaa halunnu. Mä halusin vaan nukkua vähän aikaa. Olla yksin, vaikka tunnenkin niin universaalia yksinäisyyttä, etten pääse enää koskaan pois siitä tunteesta. Jos mä olisin kuollut, tosi moni surisi mua ja esittäis osanottoja mun perheelle. Mut en mä ole kuollut.

Moi. Oon 2005 syntynyt 13-vuotias poika. Oon kusessa yhteen tositosi hyvännäköseen, hauskaan ja oikeesti mukavaan tyttöön. Vaikka mulla oliski mahollisuuksii siihe, ni häneen on tosi moni muu myös ihastunu.

Oon juuri 16 vuotta täyttänyt tyttö. Elämähän mulla pitäis olla ihan mallillaan. Niin ei kuitenkaan ole, kun mieli ei suostu yhteistyöhön. Tuntuu kuin oisin hukassa itseni kanssa, enkä tunne enää omaa itseäni.

En käynyt samassa koulussa 1. luokkaa, sillä asuin silloin vanhempieni kanssa toisella paikkakunnalla, mutta jatkoin siellä 2. luokasta eteenpäin. En tiedä mitä mietin silloin, mutta toivoin varmasti saavani paljon ystäviä. Asiat meni toisin. Aivan toisin

Oon siis 7. lk ja kesän jälkeen mut laitettiin keliakia testeihi, joissa ilmeni, että mulla oli keliakia joka pilas mun elämän ja osa mun frendeistäkin vetää surkeeta läppää siitä asiasta vaikka se ei naurata mua yhtään.

Mä siis ooon 10 ja oon tosi pihkas yhtee poikaa.

Mulla oli ollut pitkään kaksi tosi mukavaa kaveria. Niille mä puhuin paljon ongelmistani liittyen masennukseen, joka oli kestänyt mulla jo kolmosluokalta asti. Mulle he olivat mun ainoot kaverit, joitten kanssa pysty olee. Ja he olivat kavereitani 7. luokalta asti.

Oon 14-vuotias tyttö ja oon ollu tosi onnellinen aina, pieni hymytyttö. Tähän kuitenkin tuli muutos 10-12 vuotiaana. Mua kiusattiin nelosluokalla. En voi sanoa et se olis isoa, koska pari tyyppii kiusas ja muut nauro. Silti en ollu mitenkään yksinäinen tai kyllä mulla oli kavereita.