Lue tarinoita

Elämäni oli yhtä tuskaa... huusin, vihasin, riehuin, en kestänyt vain. Minulta puuttui jotain. Lähdin kouluun, kunnes kotona yht'äkkiä tajusin ketä rakastan! Jo aika pienestä luokasta asti... Sydämeni tiesi sen aina, mutta ei ollut avautunu.

Olin oikeastaan tosi iloinen ja sosiaainen, kuitenkin ujo kuten aina. En voivain ymmärtää mitä tapahtui. Kaveriporukka alkoi tiivistyä ensin tosi läheisiksi mut mä vaan jäin ulkopuolelle. Ja aina piti puhuu jotain toista kieltä mitä en ymmärtänyt yhtään. Se oli ehkä hermoja raastavinta.

Olen nyt 14 vuotta täyttänyt tyttö, jonka äiti juo hirveästi. Joka päivä saan pelätä, että kun äiti tulee töistä, sillä on viinitonkka mukana. Äiti siis on viinin ystävä.

Seison koulun pihan syrjässä. Taas samat sanat kaikuvat ilmassa, ne joita vihaan. Nämä sanat värähtelevät joka ikinen päivä koulun pihassa, koska täällä... täällä erilaisuus on syntiä. Ja koska yksi harvoista uskaltautui olla oma itsensä.

Mä yritän pitää tämän tarinan lyhyenä. Tiivistän tämän niin pieneen pakettiin kun voin, jotta mahdollisimman moni jaksaisi lukea tän loppuun asti. Nykyisin mulle kuuluu melko hyvää. Oon kyllä aika yksin, sillä täältä on vaikea löytää samanhenkisiä ystäviä.

Kerron tarinan, joka kertoo yksinäisyydestä ja unelmasta. Kaikki alkoi ala-asteella. Jouduin ekaluokan jälkeen vaihtamaan koulua, koska siellä ei ollu kakkosluokkaa. Minulla oli silloin paljon kavereita.

Tänään olin hyvän kaverini Hennan kanssa. Kun tulin luokkaan yksi kavereistani halusi kertoa minulle jotain, minkä kaikki muut olivat jo kuulleet. Mutta sitten yksi kiusaajistani Anna kielsi häntä kertomasta minulle.

Kylmän kirpeä lokakuun ilma tulvahti vastaan kun avasin asuntoni oven ja lähdin polkemaan koululle. Menin vasta ruokailuille, koska en ollut jaksanut herätä aamulla. Olin koko syksyn ollut väsynyt ja tuntui että väsymys vain paheni syksyn edetessä.

Olin noin 15-vuotias kun aloin pyörii vanhempien kavereitten kanssa ja aloin ekaksi juomaa alkoholia, mutta lopetin sen juomisen kun olin aina ongelmissa. No ei menny pitkään kun aloinki jo sekakäyttämään erilaisia lääkeitä ja hain hyvää oloa. Kuukaudet kului ja tuli kannabis kuvioihin mukaan.

En ollut vielä aikuinen, vaan olin vasta 11-vuotias tyttö. Äitini ja isäni riitelivät paljon, joten he päättivät erota. Tiesin, että isäni muuttaisi jonnekin lähelle, mutta se ei lohduttanut lainkaan. Koira tulisi meille joskus hoitoon jne.

Mä oon aina ollut se kiltti tyttö, josta on kehotettu ottamaan mallia. Peruskoulu käyty kunnialla loppuun, aina oon hoitanut velvollisuudet niinku pitää. Porukat on ollu tosi ylpeitä musta. Kasiluokalle asti olin puhdas ku pulmunen, en käyttänyt mitään päihteitä.

Mun pikkusisko ryyppää, polttaa ja en ihmettelisi jos se vetäisi jotakin aineitakin. Mua pelottaa, koska mä rakastan sitä tosi paljon, enkä haluu että sillä menee elämä ihan sekasin.