Rikkinäinen enkeli

Brokenheart

:
Valot elämän huoneista sammuivat, kukaan ei tietänyt mikä oli totuus. Elettiin kuin tinasotilaina, kuori pelkkää metallia. Joka päivä esirippu laskeutui, kivun kyllä tunsi mutta aina oli pelko läsnä. Tyhjiä lupauksia kuin avaruus. Isänkin maailma niin hauras, sisältöäni nakersi rakkaudettomuus.
Järjetöntä nähdä pienen lapsen henkistä väkivaltaa, jouluisinkin huusi apua jokin vastasyntyneen sielun alta. Aivan kuin se olisi kutsunut jotakin
mitä yksinkertaisesti ei ole olemassa. Äidin sydän sykki pelkästään kaikelle maalliselle. Arvot perhe yhteisöstä oli haudattu tai kokonaan poissa.

Kaikki halusivat itkeä, kukaan ei osannut. Joskus Mietin hiljaa istuessani parvekkeella, olisiko moni asia voinut mennä toisin? Alkoholi ja tavaran määrä korvasi suurimman osan tunteista. Yksikään ei nähnyt sen harhakuvan läpi. Kontrolli meni ja halusin nukkua ikuista sadun hohteista unta.
Hulluahan se oli kun joulunakin Alkoholi sai välillä vallan. Lapset piiloutuivat kuoreensa. Rikkinäisenä elivät elämää pienen oppijan kehossa. Televisioista näytettiin lasten ohjelmien sijasta kauhua, se tyhjyyden tunne täytettiin väkivallalla. Kaiken piti muuttua aina.

Olin perhonen ilman siipiä, halusin lentää mutta lentokyky oli mennyt jo alusta asti. Silmistä putosi kyyneleet kyyneleiden perään. Mietin Milloin herään ja kaikki olisikin pelkkää pahaa unta. Kuin lasi menin säpäleiksi, pelko musersi minut unelmiin.

 

Kommentit

Lisää uusi kommentti