Eskarista seiskaluokkaan, elämä on ollut välillä hel***tiä

Anonyymi Ikä: 14

Menin eskariin 2014 ja alus meni hyvin. Mul oli frendei mut mun ryhmäs oli kaks poikaa jotka kiusas mua. Kerran ne pisti mut aitaa vasten, haukku, löi ja potki mua, koska pidin eskarista ja siellä opittavista asioista. Onneksi kaverini näki tilanteen ja meni sanomaan hoitajalle. Asia jäi omasta mielestä vähän auki. 2015 syksyllä aloitin koulun. Pääsin mun tosi hyvän ystävän kanssa samalle luokalle. 1lk-3lk oli mun elämän parasta aikaa. Kun mentiin 4 luokalle, kaikki muuttui. Olen aina pitänyt koulunkäynnistä ja opettajista. Mun kenkiä alettiin piilotella ja heittää roskikseen, tavaroita pöllittiin, ei otettu mukaan leikkiin, puhuttiin pa**aa selän takana. Opettaja oli ihana ja paras mitä mulla on ollut, mut hän oli vähän "laiska" puuttumaan tälläisiin tilanteisiin.

Asiat keskusteltiin läpi ja sit se vaan jäi siihen?! Vitos luokalla oli yli kaks kuukautta etäkoulua, because of corona ja se meni hyvin. Kutosella mun koulukirja pöllittiin ja se löyty loppujen lopuksi ryhmäläisen pulpetista, ja hän oli piilottanut sen kirjan myös opettajalta🤨🙄. Kutonen mentiin eteenpäin ja seiskaluokka alkoi, olin niin helpottunut että luokalleni ei tullut ketään vanhoja luokkalaisia paitsi kolme ystävääni. Seiskalla rinnakkaisluokkalainen tyttö sanoi musta pahaa luokkalaiselleni pojalle, joka välitti asian minulle. Huomasin myös itkeväni miltein joka päivä. Saatoin itkeä pienistä, suurista, iloisista, surullisista asioista ja ilman mitään syytä. Tein testejä, lievää masennusta ja
ahdistuneisuutta. Menen kasille syksyllä, toivottavasti asiat muuttuvat.

Mut btw, kiitos kun luit:)
 

Kommentit

Lisää uusi kommentti