Kävijäkysely 2022

Olemme kehittämässä Nuortenlinkkiä entistä paremmaksi. Vastaamalla nimettömään kyselyyn voi voittaa huikeita palkintoja. Vastaa kyselyyn täällä.

Auttakaa

Outo Tyyppi Ikä: 12

Olen siis 12-vuotias hiukan ujo kuudesluokkalainen tyttö, mua vois päältä päin pitää täysin normaalina, mutta oikeasti asia on toisin.( Mulla ei siis ole todettu masennusta tai muuta tällaista). Aloitetaan nyt vaikka ykkös- ja kakkosluokalta mulla ei oikein ollut kavereita joten roikuin joittenkin kaveri porukoiden mukana, mutta koin itseni ulkopuoliseksi ja erilaiseksi, etenkin sen takia että tykkäsin välillä leikkiä enemmän poikien kuin tyttöjen kanssa, mua syrjittiin silloin erittäin paljon.


Kun vaihdoin koulua kolmas luokalla mun oli vaikea löytää kavereita ujouteni takia, silloin koin että haluaisin taas hengata enemmän poikien kanssa, mutta luulin että jäisin taas ulkopuolelle joten tyydyin etsimään ystäviä tytöistä. Neljäs luokalla minulla oli jo yksi hyvä ystävä nimeltään vaikkapa Monni, tämä Monni oli hyvää seuraa ja tuntui auttavan minua ujouteni kohdalla. Viides luokan alussa Monni ei enää hengannut kanssani niin paljoa ja etäännyimme toisistamme kunnes emme enää puhuneet. Siinä kohtaa löysin kaksi uutta kaveria jotka olivat ehkä vielä parempaa seuraa kuin Monni, olin heidän kanssaan kokoajan ja avauduin heille ihastuksistani ja muusta yksityisestä asiasta, meistä tuli erittäin läheinen kolmen hengen kaveriporukka. Kuudesluokan alussa aloin ensimmäistä kertaa käymään läpi ajatuksia jotka kulkivat suunnilleen näin: miksi me käydään koulua? -Jotta saadaan hyvä koulutus. Miksi me
halutaan hyvä koulutus? -jotta saadaan hyviä töitä. Miksi me halutaan hyviä töitä? -jotta saadaan rahaa. Miksi me halutaan rahaa? -jotta viihdyttäis elämässä, mutta miksi me halutaan viihtyä elämässä kun me kaikki kuollaan joskus kuitenkin. Nykyään haluaisin vain nopeuttaa kuolemaani vaikka tiedän että olen vasta nuori ja minulla on elämä edessä. Kaverini ovat nykyään myös huolissaan syömisestäni heistä syön ihan liian vähän. Olen myös hakenut keittiöstä veitsiä ja yrittänyt viillellä itseäni.

Useat sanovat välillä että pyydä apua aikuiselta tai ammatilaiselta, mutta entä jos ei vaan pysty, entä jos on vaan liian ujo. (Kirjoittaessani en edes uskonut julkaisevani tätä tarinaa, ajattelin vain
että saattaisi olla hyvä tapa purkaa ajatuksia joten pahoittelut
epäselvyyksistä.)

Kommentit

Anonyymi 01.05.2022 - 00:04

Hei, mä oon myös ujo ja usein on vaikeaa puhua aikuisille ja kertoa omista asioistaan joten ymmärrän hyvin ton että ei oikein uskalla hakea apua. Mut kannattaa kertoo jollekki aikuiselle johon luotat sun ongelmista ja se voi auttaa sut eteenpäin avun hakemisessa. Voisit vaikka kirjottaa viestin tai kirjeen niin sun ei tarttee ite kasvotusten kertoa!!!

Nuortenlinkki 22.04.2022 - 09:28

Moikka Outo Tyyppi, kiitos tarinastasi <3 uskon, että moni nuori pystyy samaistumaan tarinaasi ja siihen, että ainakin ajoittain kokee ulkopuolisuuden tunteita. Tosi hienoa, että olet avautunut läheisillesi tilanteestasi ja ymmärrän, että kynnys jutella aikuiselle / ammattilaiselle voi olla suuri. Oletko koskaan käynyt Sekasin chatissä? Moni kokee sen hyväksi väyläksi purkaa ajatuksiaan, sillä sinne pääsee juttelemaan samana päivänä ja anonyymisti.

Terkuin Eveliina Nuortenlinkistä :) 

Lisää uusi kommentti