Huumekierre joka ei tunnu loppuvan

Hmm Ikä: 15

Kaikki alkoi siitä kun kavereideni kanssa päätettiin kokeilla kannabista kun yks tuttu sitä poltteli. Nuuskaa silloin käytin ja alkoholia hyvin harvoin. Ekalla kerralla tuli aivan kamala olo tuntui ihan kun en olisi enää oikeessa maailmassa ja et olisin omassa kuplassa eikä kukaan kuule kun pyydän apua. Ajatellin että en enää koske mutta ensiviikolla päädyimme taas polttamaan ja aloin nauttia siitä. Siitä hetkestä aloin polttamaan lähes joka päivä, valehtelin vanhemmille että saisin rahaa mutta en ajatellut sen olevan ongelma koska kannabis ei mielestäni ole vaarallista tai haitallista.

No sitten kuvioihin tuli lsd sitä kavereiden kanssa kokeiltiin ja se oli niin uskomatonta että sitä ei voi sanoin kuvailla lsdtä kuitenkin käytin harvoin sitten tuli ekstaasi ja sitä käytin usein mutta kaverini saivat minut vähentämään. Jossain kohta kuitenkin tajusin kun olin alkanut myydä tavaroita kotoa että minulla on ongelma koska en osannut enää olla selvinpäin vaan aina piti olla sekasin. Sitten kuvioihin tuli amfetamiini ja lääkkeet kaverini olo benzo koukussa mutta päätin lopettaa kunnes kerran vedin bentsoja ja alkoholia kotona kaverini kanssa ja jäin kiinni ja jouduin sairaalaan siellä kerron vanhemmilleni kaikista huumekäytöistäni ja masennuksesta ja ahdistuksesta.

Sain apua ja olin suljetulla noin kuukauden. Pääsin pois ja ajattelin etten enää koskaan koske huumeisiin kunne yksi päivä kaverini kanssa vedettiin bentsoja meillä ja jäin kiinni taas jouduin takaisin suljetulle. Pääsin kuitenkin nopeasti pois ja olin peräti 3Kk ilman huumeita kunnes päädyin polttamaan pilveä siitä sitten alkoi taas kierre ja käytin taas kauan salaa äidiltä ja satunnaisesti jäin kiinni ja vannoin lopettavani ja taas jatkoin nyt vähän aikaa sitten jäin taas kiinni pilvestä ja olin myynyt paljon tavaraa kotoa. Nyt jään koko ajan kiinni valehtelusta vaikka en haluaisi valehdella se vain tulee ulos mun suusta ja en osaa lopettaa sitä päätin että lopetan huumeet ja nyt tuntuu että pystyn mutta niin paska olla henkisesti kun nään miten äitini kärsii ja koko ajan saa tietää lisää asioita mitä olen myynyt halun oikeasti pois tästä kierteestä. Olen käyttänyt noin 2 vuotta. Kiitos jos jaksoit lukea helpottaa avautua!
 

Kommentit

"ammattilainen" 14.04.2021 - 16:25

Hei sinä nuori ihminen, olen ollut siellä missä sinäkin.

Tiedossa on tekstiseinä, älä pelkää sitä.

Tunnut kiertävän jatkuvasti kehää tuollaisessa "tutussa helvetissä", kun se "vieras taivas" voisi olla jossain muualla. Voisit olla siellä, mutta sinne pääseminen vain on kovan työn ja uhrausten takana. En tuomitse sinua. Huumeiden käyttäminen ei ole tauti, se on oire. Mutta voit päästä niistä eroon.

Minäkin pääsin.

Minulla ei ollut kovin onnellinen lapsuus. Vanhempani olivat etäisiä ja akateemisesti menestyneitä alkoholisteja. Olin yksinäinen nuori, mutta löysin lopulta paikkani muiden kaltaisteni parissa. (Valitettavasti)

Tehtiin kavereiden kanssa vähän kokeiluja ensin satunnaisesti kannabista, sitten kavereiden kanssa kokeiltiin sieniä ja lopulta huomasin rännittäväni piriä. Pääsin kierteestä monen vuoden jälkeen, kun lähdin ensin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, jätin kaikki vanhat käyttökaverit taakse ja opin olemaan uusi minä. En jäänyt koskaan "virallisesti" kiinni, vanhempani tiesivät jonkin olleen vialla, mutta eivät olleet yhtä kannustavia ja avuliaita kuin sinun. En koskaan päässyt hoitoon; näin elämäni loppumattomana paskareissuna, täynnä inhottavia ja itsekeskeisiä kusipäitä jotka eivät välittäneet kenestäkään; huomasin olevani sellainen myös itse ja aloin voida pahoin enkä halunnut olla enää minä. Harkitsin itsemurhaa, mutta päädyin onneksi parempaan ratkaisuun: Muutin itseni. Lopetin käytön 16-vuotiaana. Tein elämässäni ison muutoksen. Yritin aluksi liian paljon, aloitin lukion, mutta lopetin sen koska en ollut koskaan kovinkaan hyvä koulussa joten menin ammattikouluun opiskelemaan. opiskelin aluksi datanomiksi, mutta lopetin myös sen. Tein jonkin aikaa kaikenlaisia hanttihommia ja menin uudelleen opiskelemaan. Olen aina ollut hyvä ihmisten kanssa niin päätin opiskella nuoriso-ohjaajaksi.

En lopettanut päihteidenkäyttöä heti, koin alkoholinkäytön kuuluvan nuoruuteen, joten otin satunnaisesti kännejä; en pitänyt siitäkään ihmisestä joka minusta tuli humalassa; lisäksi puolisoni vihasi sitä sikailevaa ja itsekeskeistä ihmistä, mutta ei jättänyt minua vaan auttoi minua Nyt kun olen 30v ja aikuinen, enkä käytä mitään päihteitä, ja voin kertoa että elämä maistuu hyvältä. Minulla on ihana vaimo ja lapsi. Olen onnellinen. Sinäkin voit olla.

Haet apua, se on hienoa! Mutta et nyt näyttäisi hakevan apua siihen mikä on se "oikea ongelmasi", tämä on minun mielipiteeni: Sinulla on kavereita jotka vievät sinut jatkuvasti takaisin elämään jota et halua elää, mutta et uskalla jättää heitä myöskään pois elämästäsi, siinä on sinun ongelmasi. Maailmasi tarvitsisi ison muutoksen ja pysyvän sellaisen; sinun pitäisi päästä pois sieltä missä voit jatkaa tuota elämäntapaa.

Kaverisi mahdollistavat sinun päihteidenkäyttösi omalla käytöllään ja ottavat sinut mielellään mukaan "kärsimään" heidän kanssaan. On inhimillistä kaivata muita ihmisiä jakamaan kokemuksiaan; pelkään tämän olevan myös molempisuuntaista. Vanhempasi taas mahdollistavat päihteidenkäyttösi antamalla sinulle jatkuvasti anteeksi ja uuden mahdollisuuden; se on rakkautta, mutta se ei auta sinua.

Palvelut joita olet saanut auttavat sinua hetkellisesti, mutta jos todella haluat eroon elämäntavastasi pyydä vanhemmiltasi että voisitte muuttaa elämäänne kokonaisvaltaisesti. Sinun tulisi löytää itsestäsi vahvuutta jättää vanhat kaverit kokonaan, muuttaa toiselle paikkakunnalle ja leikata kaikki vanha pois jotta voisit saada uutta ja parempaa. Se on kuitenkin iso vaatimus kaikille; varsinkin vanhemmillesi (ja sisaruksille?) koska he ovat luultavasti mielestään syyttömiä tilanteeseen.

Jos haluat elää jonkun muun elämää, niin sinun tulee olla joku muu. Jos läheisesi eivät pysty siihen, niin sinun tulee tehdä se yksin; mutta muista, että se tulee tehdä oikein!

En siis kannusta sinua tekemään harkitsemattomia valintoja, älä karkaa kotoa, äläkä riitaannu vanhempiesi kanssa vaikka he eivät uskaltaisi tehdä sitä muutosta. He eivät koe samaa kuin sinä. Puhu koulussa opinto-ohjaajalle ja kuraattorille jotta voisit hakea toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja kun pääset sinne, niin löydä itsellesi keinoja toteuttaa itseäsi! Puhu nuoriso-ohjaajalle, hän auttaa sinua kokeilemaan uusia asioita joita haluat kokeilla, laula, tanssi, soita pianoa, mene kiipeilemään, miekkaile, laskettele, sukella, ratsasta, elä!

Mutta ennen kaikkea; keksi keino siihen että voit saada mahdollisuuden päästä pois siitä ympäristöstä jossa teet jatkuvasti samoja tuttuja virheitä.

Muista: Mikään ei muutu jos mikään ei muutu.

Anonyymi 07.04.2021 - 00:05

samaistun

Lisää uusi kommentti