Ei taas...

Tiedoton <33 Ikä: 13

Oon 13 vuotias tyttö ja oon kirjottanut tänne ennenkin. Nyt kuitenkin halusin vain purkaa tunteita ulos jonnekin eli ei mitään sellasta hätää, mut lukekaa ihmeessä jos voitte auttaa kaveri asioissa. Siis mä vaihoin syksyllä yläkouluun ahdistavien ja masentavien alakouluvuosien jälkeen. Halusin saada ekaa kertaa ikinä melkeen tyttöpuolisia kavereita ja ekana päivänä sain yhden kaverin, jonka kanssa aloin juttelee ja meistä tuli kavereita. Sitten meillä tuli semmonen ihmeen ryhmäytymis päivä ja siinä jaettiin luokka ryhmiin ja ei päästy samaan ryhmään. Heti mulle tuli se ennakkoluulo, että se mun uus kaveri saa muita kavereita ja ei enää haluu olla mun kaa. Mun pahimmat pelot täyttyi käytännössä. Kun tulin myöhemmin ruokailusta ja menin sen kaverin luo, sillä oli siinä yks toinen kaveri ja se esitteli sen mulle. Ne oli ollu samassa ryhmässä. Sillä oli sama nimi, sama harrastus ja samoja kiinnostuksen kohteita kun mun uudella kaverilla. Mua alko ahistaa. Kolmen porukat on aina tosi riskialttiita ja niillä oli niin paljon samaa.

No sillä kokoonpanolla pärjättiin aika kauan, mut sitten ne alko menee koulun jälkeen kahdestaan vähän kaikkialle esim. kauppaan, syömään tai kävelee ja ne aina kuvas toisistsaan muistoja snäppiin yms. Yritin olla mukana mut aina ku mä tyylii puhuin niille tai tulin mukaan johonki ni ne vaan lopetti sen ja tiuski mulle. Ne on aina pareja tunnilla vaikka ne ois eri puolilla luokkaa ja en oo niille ees se toinen vaihtoehto vaan toistensa jälkeen ne valitsee sen jonku lähimmän muun tytön. It hurts. Vaik yrittäisinki sillon saada katsekontaktii tai huudan niiden nimee nii ei. Mikä mä niille ees enää oon? Meiän luokka on tosi sellanen jakautunut ja ne porukat mitä meil on on  jo niinku ns sinetöity et ois tosi vaikee tulla siihen vaa mukaan. Sama ongelma oli alakoulussa. Lisäks oon välil ollu niiden kaa jossai sillee et on vaa mä ja toinen niistä ja sillon se kumman kaa oon nii vaa tuijottaa tyhjyyteen ku yritän puhuu sille ja kattoo puhelinta ja haluu lähtee mahollisimman nopee pois. Nä on just niitä syitä miks itken itteni uneen ku mietin näitä. Mut itken itteni uneen useemmin kouluhommien takia, koska ne painaa päälle ja stressaa ihan liikaa. Mä en pysty nukkumaan ku kouluhommii on kokoajan ja en saa unta ku mietin aina vaan seuraavia päiviä.

Sitten. Meillä on perjantaisin iltapäivällä kuvista ja se on aina tosi vapaata ku saadan pälättää siellä ihan omien menojen mukaan ja kuljeskella kunhan tehään myös hommia. Se on just sellanen tunti, jonka haluisin käyttää siihen, et saisin olla niiden mun kavereiden kanssa, mutta ne on vaan kahestaan ja sählää ja ku puhun niille nii ne vaan tiuskii eikä kuuntele ja jatkaa niiden oikeesti hauskoja juttuja. Mun unelma murskautu. Olisin vaan halunnu ees yhen todellisen ja lojaalin ystävän, joka ois ehkä tyttö. Parhaan kaverin. Niillä molemmilla on jo parhaat kaverit vanhoista kouluista, mut ainut asia mitä mulle alakoulusta jäi käteen oli viiltelyarvet, ahistusta ja ennakkoluulosuus muitaihmisiä kohtaan. Silti. Mulla on nyt muuten kaikki ihan hyvin, paitsi et mun täytyy kai taa svähän viivyttää mun ystävien hankintaa. Mun äiti on kertonut et silläkään ei ollu hyviä kaverieta ennen lukioo, joten se antaa mulle voimia <33

Kommentit

Lisää uusi kommentti