Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2020 » Yks muiden joukossa

Yks muiden joukossa

Nimimerkki 
Sadeaddikti
Ikä 
12

Moi, oon tämmönen kohta 13 vuotta täyttävä tyttö, joka haluaa näin 5 vuoden kärsimyksen jälkeen kuolla. 5 vuotta on silleensä pitkä aika, olihan niitä ihan hyviä kuukausia tai viikkoja joskus, mut enimmäkseen on ollut vaan täyttä paskaa tähän mennessä. Mun perhekuviot on levällään. Äiti hakkaa, isäpuolta ei kiinnosta, biologinen isä on sitä mieltä et mä kuulun sairaalaan, ja mulle pitäs vaan antaa pillereitä kouraan.

Oon suoraansanottuna aika säälittävä, en pysty sanomaan mitään mun kiusaajille (kolme tyttöä rinnakkaisluokalta, samat tyypit jotka pani mun kouluelämän vituiks vaikka se oli ainoa paikka joka tuntu turvalliselta), en pysty kertomaan aikuisille, mulla on ahdistushäiriö, masennus ja mun fyysinen kunto on aika paska. Kun täytin 10 mulle todettiin epilepsia, se ei oo koskaan vaikuttanu mun elämään mutta monesti sen ihmiset huomauttaa jos oon koskaan kertonut opettajille mun ongelmista. Top 3 syytä mun "alakuloisuuteen" on kuulemma vaan murrosikä, kavereiden puute ja just toi epilepsia.

Mulla on yks ystävä johon luotan. Tää henkilö kylläkin asuu ulkomailla, joten ei olla vähään aikaan nähty. Tyttöystävän sain myös jotenki hankittua, tuntuu vaan pahalta tietää että en rakasta ketää oikeasti. En pysty myöskään eroomaan tästä tytöstä, koska tuntuu myös et hän on yks niistä harvoista jotka ymmärtää. Tajuun myös mun äidin pointin, en mä haluu papereihin mitään, mutta en vaan kestä. Haluan osastollekkin vaan sen takia että sais syötyä jotain kunnollista, vois parantuu edes jollain tasolla, ja ei tarvis pelätä et seuraavan kerran kun alat itkemään joku vetää turpaan ja haukkuu lehmäksi.

Ystäviä mulla ei ole oikeestaan koskaan ollut. Siis joku 3-5 semmosta jotka esitti että vois käyttää mua hyväks. Mun heikkoja kohtia ei huomaa helposti, mut jos joku ne nostaa vahingossa esille hajoon täysin. Pystyin olemaan viiltelemättä 6 kuukautta, saavutus josta olin tosi ylpeä, mutta sitä pidemmäks ei aika enää venynyt. Alotin uudestaan viime toukokuussa.

Siis haluan kuolla, jäisin varmaan seisomaan jos auto kiihdyttäis mua päin. En vaan pysty elämään näin. On pelottavaa kun sun elämä riippuu yhdestä ihmisestä, joka voi jättää sut millon vaan. Joskus toivon että tää henkilö katkaisis kaverisuhteen, niin voisin vaan kuolla rauhassa ilman tietoa että joku jäi kaipaamaan mua. Tää on vaan yks tarina muiden joukossa, mut se on varmaa et täällä kenelläkään ei oo kovin helppoa, voimii kaikille.

+1
+35

Kommentit

Anonyymi16.11.2020 22:15

moikka! oon niin pahoillani kaikesta ja jos tietäisin sut ja varsinki nyt kun tiedän sun tarinan olisin todellaki sun kaveri<3 sä selviät kaikesta. muista että kaikki vaikeimmat taistelut tulee aina vahvimmille ihmisille. sä selviät.

+1
+7
Anonyymi31.10.2020 11:33

voimia haluisin olla sun kaveri mä kyl ymmärtäisin ja oot ihana ihminen varmasti <3

+1
+23
Nuortenlinkki26.10.2020 16:34

Moikka Sadeaddikti!

Oot tosi rohkea, että kirjoitat tänne omia kokemuksiasi. Tarinastasi herää huoli, onko sinulla turvallista olla kotona? Laittaisitko meille nettineuvontaan viestiä, niin voidaan yhdessä miettiä tilannettasi? Yksin ei tarvitse jäädä heart

Jos joudut vaaratilanteeseen, täytyy soittaa yleiseen hätänumeroon 112. Väkivaltatilanteissa voi aina soittaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa ilmaiseen Nollalinjan numeroon 080 005 005. Lisäksi kriisipuhelimeen voi soittaa mihin aikaan tahansa numeroon 09 2525 0111. 
 

+1
+31