En keksi nimeä :D

Ihminen Ikä: 12

Tää voi olla aika sekava ku kirjotan tätä yöllä mut iha sama. Eli oon täl hetkel 12v ja oon siis kuudennella luokalla. Mä oon tosi pienessä 50 oppilaan kyläkoulussa keskellä metsää ja me myös asutaan keskellä metsää. Koulun koosta johtuen kaikki siellä tuntee toisensa. Tää 2020 vuosi ei oo mun henkilökohtasessa elämässä menny kovin hyvin, on terveydellisiä ongelmia ja kaikkee muuta mitä en nyt täs ala kertoo koska muuten tästä tulis kilometrin pitunen. Koska mä asun tääl maalla ja kaikki kaverit on about 20km päässä ni en nää niit ku koulussa, ja mul ei myöskään oo sisaruksii, joten oon kaikki päivät yksin.
No niin, nyt itse asiaan. (Vihdoin :D) Mä oon aina koulussa ilonen ja oon kavereitten kans ja tällee, koska koulussa mä voin olla niitten kanssa. Mut sitten taas muuten kotona oon aika hiljanen ja en oikee viitti tehä mitää. Ja välil päivisin ja iltasin mä vaan alan miettii et kuinka huonosti mulla menee ja tällee ja mua alkaa masentaa iha sairaasti ja en tiiä onko elämässä mitää järkeä. Ja mul on kans ollu pari ahdistuskohtausta ja tällee. Yks juttu on kans se että ku 2020 vuosi on kans ollu maailmassa aika huono ku on nää koronat ja mellakat yms. Mut ne ei tunnu mul missää, koska mulla menee itellä paljon huonommin (nyt toi kuulostaa aika itsekkäältä ku en osaa selittää).
Älkää käsittäkö väärin, mul on iha hyvät vanhemmat ja tällee ja kaikki perusasiat ihan kunnossa. Koulussaki menee tosi hyvin. Mut se mikä ei todellakaa oo kunnossa on mun fyysinen- ja mielenterveys. Päällepäin mul on kaikki ihan hyvin ja kukaa ei huomaa tätä, mä oon koulussaki aina iha hyvällä tuulella vaikka kyllä mä esitän paljon onnellisempaa ku oikeesti oon. Se minkä haluisin tietää on esim se et, onks mul masennus. Oon kuitenki koulussa iha ok, kotona en niinkää lähinnä yksinäisyydestö ja... no mun elämästä johtuen. Mulle on tosi vaikee puhuu tästä kellekää.
:)

Kommentit

Anonyymi 05.01.2021 - 15:41

Moii! Haluun alottaa tän kommentti jutun sanomalla että oot super rohkee kun uskalsit tänne tulla ketomaan tuosta, kun mainitsit että sinun on muutenkin vaikea puhua kellekkään. Olen myös super ylpeä susta, miten oot jaksanu ton asian kanssa, se ei nimittäin oo lähellekkään helppoa, varsinkaan yksin. Toivon et muistat aina että oot rakastettu, ja apua on saatavilla. Jos mitenkään uskallat tai haluat, kehotan sua puhumaan sun vanhempien kanssa. Oot todella nuori, ja siksi ois super hyvä että pääsisit puhumaan asiasta mahdollisimman pian, ettei nää jutut rupee kasantumaan, ja sitten räjähtää isona möykkynä joskus kun oot vanhempi. Mitään diagnoosia sulle en voi antaa, mutta toivon sulle kaikkea hyvää! Muista että oot rakastettu ja susta ollaan super ylpeitä! <3

Lisää uusi kommentti