Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2019 » Yksin porukassa

Yksin porukassa

Nimimerkki 
Anonyymi
Ikä 
16

Olen todella ujo ja pelkään tutustua uusiin ihmisiin, joten olin 6-luokalla yksin koko sen lukuvuoden ajan. 7-luokalla  otin niskasta kiinni ja aloin tutustua uusiin luokkalaisiin kun luokat sekoitettiin. Tutustuin muutamaan tyttöön luokalta ja olimme koulupäivät meidän pienessä porukassa. Nämä tytöt tunsivat jo toisensa jo lapsuudesta joten he olivat jo silloin töykeitä mua kohtaan esim. projekteissa kun opettaja sanoi menkää 3 ryhmiin he aina sanoivat minulle "Mee sä ton pariks tonne" ja jättivät yksin...

Sitten 9-luokan alussa meidän porukka suureni 8 tyttöön. Silloin ajattelin että "Jes nyt ei tarvis olla yksin missään". Luulin väärin. Opettajat sanoivat menkää 2-3 ryhmiin no ne 3 tyttöä menivät yhteen ryhmään ja 4 muuta menivät 2  ja 2 ryhmään. Kun kysyin heiltä saanko tulla tähän ryhmään, he sanoivat me kyllä haluttais tehä tää kahestaan. Tein sitten projektit taas yksin.

Meillä oli snäpissä ryhmä jossa me kaikki oltiin. Sitten yhtä-äkkiä he eivät enää laittaneet ryhmään mitään. En ajatellut mitään pahaa siitä tulisi. Kunnes huomasin, että he olivat tehneet snäppiin ryhmän jossa he 7 olivat... se tuntui pahalta mutta annoin asian olla enkä sanonut heille mitään. Yksi päivä olin siitä porukasta 4 tytön kanssa ja 3 heistä lähti jonnekkin (en tiedä minne) joten olin kaksistaan yhden tytön kanssa. Sitten kun lähdin loppujen tyttöjen luokse... näin kun se tyttö kenen kanssa olin kahdestaan laittoi heidän snäppi ryhmään "Nyt se vasta lähti"....

En vieläkään tehnyt asialle mitään ja he jatkoivat... jos me oltiin luokan edessä ja menin vessaan, ja kun tulin sieltä... he eivät olleet luokan edessä. Tätä tapahtui usein ja lähdin etsimään heitä, kun löysi heidät he hiljenivät ja ilmeet olivat v*ttuntuneet. He tekivät monia muita asioita mutta en ikinä sanonut kenellekkään. Olisi pitänyt.

Olen nyt lukiossa (eri kuin he) ja huomaan että jos ystäväni kehuvat minua ajattelen "Joo joo sä vaan sanot" tai vietän heidän kanssaan aikaa ja kun pääsen kotiin heti alan miettimään että he eivät oikeasti pidä minusta, vihaavat ja olen ärsyttävä heidän mielestään. Joskus ajattelen että olen liian kiltti koska en koskaan sano ei tai en koskaan ajattele minulle parasta vaan ajattelen aina muita. Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti :)

+1
+32

Kommentit

Anonyymi27.08.2019 18:47

Melkeen ku oisin lukenu omaa tarinaa. Mulle kävi tollee ihan samalla tavalla, mun kaverit, tai siis "kaverit", jätti mut aina ulkopuolelle ryhmäjutuissa ja vaikka ois ollu viel tilaa nii ne ei halunnu mua mukaan. Ne myös koitti aina jättää mut yksin ku oli vaa mahollista. En myöskää kertonu kellekää siitä miten mua kohdeltiin mut oon selvinny jo lukion tokalle vuodelle. Lukios on vieläki näitä samoja "kavereira" mutta oon ollu liian kiltti siihe et katkaisisin välit kokonaa. Oon kuitenki onnistunu saamaan ihania kavereita, joitten kanssa mun on hyvä olla ja jotka arvostaa mua, ja on saanu mut tuntee itteni onnelliseks. Mä toivon et sä oisit myös onnellinen <3

+1
+20