Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2019 » Sekasin

Sekasin

Nimimerkki 
I don’t care anymore
Ikä 
14

”Kaikki on hyvin” tai toivoisin, että olis. Oon 14-vuotias tyttö, joka on ollut iloinen ja aurinkoinen lapsi, jonka vanhemmat on eronnut, mutta nykyään kaukana semmoisesta.

Oon alkanu nyt puolen vuoden aikana vihaamaan itteeni. Mun naamaa, mun kroppaa, mun koko ulkonäköö... ihan kaikkea. Tunnen oloni niin rumaks ja vihaan, jos muhun kohdistuu liikaa huomiota. Vihaan itteeni.

Suoraan sanottuna... mulla on paha olla! En tiiä mikä auttais, kun tuntuu ettei mikään. Oon ollu itsetuhoinen. Ja yhdessä vaiheessa, kun mut oli just jätetty, aloin viiltelemään ja piilottelin arpia vanhemmilta ja kavereilta.

Kun yläkoulu alkoi, silloin alkoi mun muuttuminen. Nykyään oon ihan eri ihminen kuin alakoulussa. Eikös melkein jokainen nuori jossain vaiheessa elämänsä aikana kokeile tupakkaa siksi, että se on jännä uusi asia, jota ei saisi tehdä. Joten valitettavasti minäkin oon kokeillut. Tiedostan hyvin, että siinä ei ole mitään hyvää.

Nykyään mulla on kaikkeen ”ihansama”-asenne eli ei kiinnosta mikään ja sen takia ei oma terveyskään ole kiinnostanu.

En pysty olemaan ilman meikkiä päivääkään, koska tunnen olevani silloin ruma ja silloin ku meikkaan nii oon jotenki siedettävän näkönen, mutta silti ruma. Mulle on tullut yksi poika sanomaan ihan kasvotusten, että oon ruma. Ja tuntuu, että kaikki mun kaverit on niin paljon kauniimpia kuin minä ja parempia ihmisiä.

Nykyään itken paljon enemmän kuin ennen ja ruokahalu välillä katoaa. Oon kai masentunut vähän, mutta en ole puhunut kenellekkään aikuiselle näistä tuntemuksistani enkä koe tarvitsevani apua, sillä ei minua kiinnosta itteni, ei mulla ole väliä.

Ja siis mun elämässä on tapahtunu paljon kaikkia pieniä ja suurempia asioita, jotka vain kasaantuu ja pahenee ja huonontaa mun oloa.

Mun kaverit/tutut ei oo ottanu tätä mun ”muuttumista” hyvin, että ne on alkanu tyyliin vihaamaan mua tai siltä se tuntuu. Ne varmaan ajattelee mua vaan huomionkerääjäksi eli ”huomiohuoraksi”, joten en puhu mun tuntemuksista niille.

Mä en vaan välitä enää mistään ja oon monesti ajatellut kuinka tappaisin itseni. Monesti koulumatkalla olen ajatellut, kun rekka on mennyt ohi, että voisin hypätä alle ja kotona miettinyt, että vedänkö lääkkeitä. Tuntuu vaan, etten jaksa ja ainoo asia, minkä takia en ole tappanut itseäni on se, että mun läheisillä ja perheellä ei olisi sen jälkeen hyvä olla. Suurin toiveeni on myös, että saisin joskus 25-vuotiaana lapsia, perheen ja hienon kodin. Mutta se tuntuu mahdottomalta, koska kuka nyt minusta tykkäisi. En tuu varmaan ikinä saamaan miestä, joka olisi valmis perustamaan kanssani perheen.

Tuntuu vain, etten enää jaksa. En tiedä mitä tehdä, pitäisikö luovuttaa..

+1
+72

Kommentit

Tuuli Nuortenlinkistä01.04.2019 15:37

Moikka ja kiitos tarinastasi!

Kerrot monenlaisesta huolesta sun elämässä eikä siis ihme, että välillä tuntuu, ettei jaksa. Mut heti alkuun haluun sanoa, että oot rohkee, kun kirjotit tarinasi! Ehkä tämä tarina on sun tapa etsiä itsellesi tukea?

Sanot, ettet ole hakenut apua, koska et usko, että se auttaa. Sun kertomiin asioihin on kuitenkin olemassa apua ja kannustaisinkin sua kovasti miettimään asiaa uudelleen. Olo, mikä sulla nyt on, ei kestä ikuisesti. Sulla on oikeus voida hyvin ja se on tulevaisuudessa ihan varmasti mahdollista!

Olisiko sinulla lähellä jotain aikuista, johon voisit luottaa ja jolle voisit puhua? Omat vanhemmat on hyvä vaihtoehto, mutta on täysin ymmärrettävää, jos tuntuu siltä, ettei heille oikein voi puhua. Koulussa esim. kuraattori ja terveydenhoitaja on sellaisia aikuisia, joiden kanssa voi käydä luottamuksellisia keskusteluja. He kohtaa nuoria päivittäin ja uskon, että he ymmärtäisi sun tilannetta ja oloa tosi hyvin. 

Usein kertomisen aloittaminen on se vaikein kohta ja siitä se sitten lähtee. Jos aloittaminen tuntuu tosi vaikeelta, yks idea on täyttää ja ottaa mukaan Huoli puheeksi -lomake, jonka annat sille aikuiselle, jolle valitset puhua. Näin sun ei tartte alottaa sitä keskustelua, vaan aikuinen auttaa sen alottamisessa.

Jos kasvokkain asioista puhuminen tuntuu vielä liian vaikealta, kannattaa laittaa viestiä Nuortenlinkin neuvontaan tai käydä harjottelemassa puhumista esim. sekasin-chatissa, johon on linkki tuossa sivun laidassa.

Sä olet tärkeä ja ainutlaatuinen sinä ja sulla on väliä! Aina ei kuitenkaan jaksa yksin kaikkien huolien keskellä ja sillon on ihan ok pyytää apua. Niin ne muutkin tekee :) Kenenkään ei tartte selvitä yksin!

Älä siis jää enää yksin, vaan anna sun ympärillä olevien hyvien tyyppien auttaa <3
 

+1
+70