Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2019 » Ristiriitainen elämä

Ristiriitainen elämä

Nimimerkki 
en keksi tarpeeks hyvää...
Ikä 
14

Mä en oikein tiedä mitä pitäis tehdä. Oon 14 v normaali tyttö, joka pärjää koulussa hyvin ja oikeestaan tosi hyvin. Matikka 10, äikkä 9, enkku 8 jne...

Mul on viimeset 10-12 kk ollu sillee et joskus on tosi hyvii päivii, suurin osa normaalei ja sit tulee niitä ihan vitun paskoja päiviä, jolloin vaa itken ja turhaudun ja en saa mitään aikaseks. Mul ei oo mitää masennusta tai mielenterveydongelmii, ehkä...

Olin yhes vaihees aika itsetuhonen, en viillelly, mut tökin mun reisiä neuloilla nii et niist vuosi verta. Rakastin sitä kipuu, joka siit tuli, ja sitä ku veri valu mun jaloista. Onnistuin lopettaa sen, mut mietin vaa melkeen joka ilta, et miten kävis, jos mä en heräiskää aamulla. Mä en jaksa tätä paskaa. Mul on 2 frendii, mut ne ei tiiä mitään mun pahasta olosta.

Vanhemmille en aio kertoo, niitähä ei vittuukaa kiinnosta. Mun siskolle en aio kertoo, ku sit se vaa puuttuis mun asioihin. Eli toisin sanoen mä oon ihan vitun yksin täs maailmas. Haluisin uusii kavereita, mut ei hyvii ystävii löydy kaupasta. Valitettavasti.

En vaa jaksais elää, tuntuu et kukaan ei jäis kaipaa mua. (älkää väittäkö kommenteissa vastaan, ette tiiä mun koko tarinaa) Yritän muuttaa mun elämää paremmaks, mut se ei onnistu. Onnistun aina pilaa kaiken! Toisaalta haluun kuolla tai olla vaan olematon, mut haluun kans elää. Mun tunteet on ristiriitaset, enkä tiiä mitä tehä.

Nyt mua alko kaduttaa, et kirjotin tän koko paskan, mut njääh saapa muut ainaski luettavaa.

+1
+32

Kommentit

Yksinäinen enkeli20.02.2019 18:04

Hei! Kun luin ton nii mulle tuli iha vitun huono olo siitä ett sä ajattelet tolleen. Oon kans 18v tyttö ja oon saanu kuulla itestäni iha hirveesti paskaa ja sitä et oon pelkkää ilmaa muille. Se ei oo kivaa ja mä ymmärrän sua tosi hyvin. Oon myös viillelly itteeni. Mä menin puhuu siitä eka mun äidille, vaikka sillä on alkoholi ongelmia eikä puhuta yleensä toisillimme tämmösist. Mut se autto ja äiti jopa ymmärs mua ja menin sit seuraavana päivänä koulu kuraattorille juttelee tästä ja sit se ilmotti siitä jonnekki nuorten liittoo ja sen jälkeen sain paljon apuu. Oon vähän vielä yksinäin mutta mä oon sentään kunnossa ja kiusaaminen loppunu. Toivon sulle samaa ja et meet rohkeesti puhuu jollekkin aikuiselle tästä! <3 Olet IHANA!!

+1
+30
Annieey19.02.2019 19:15

Hei rakas, jos et meinaa puhua vanhemmilles nii mee heti jutteleen terkkarille tai jolleki muulle luotettavalle aikuiselle. Avun saaminen ajoissa on tärkeetä. Ja itse en apua saanut. En haluu että sä ajaudut samaan jamaa. Kannattaa myös jutella kavereille niin ne tukee sua varmasti<3 Jo tän jutun kirjottaminen on tietynlainen avunpyyntö, vähintään alitajusesti

+1
+29