Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2019 » Rikkinäinen

Rikkinäinen

Nimimerkki 
Rikkinäinen nuori
Ikä 
14

Mun lapsuus oli aluks ihanaa mut ajan myötä must tuli rikkinäisempi. Vanhemmat riiteli aina iltasin. Mua pelotti ja en jaksanut. Mua kiusattiin eskarissa ja ala-asteella. Mun veli kiusas ala-asteella muita ja mä sain kuulla siintä paljon et mä oon samalainen. Mun veli on myös kiusasi mua ja välillä kotona saattoi lyödä. En oo ollu ikinä tyytyväinen mun ulkonäköön ja luonteeseen.

Mä en uskaltanu puhuu kiusaamisesta enkä perheen joka päiväisestä riitelystä kenellekkää.

Olin 10v kun mun pappa sairasti syöpää ja kuoli siihen. Se masensi entistä enemmän mua. Sen jälkeen ei kestänyt kauaa kun mun kaksi muuta läheistä sukulaista lähti viimeiselle matkalleen. Jossain vaiheessa mun elämään sain kuulla että mulla on sisko mikä on kuollut. En tosin itse ollut vielä syntynyt tällöin kun hän oli menehtynyt. Mun mummo alkoi jossain vaiheessa olla niin huonossa kunnossa, että hän joutui olemaan paljon sairaalassa tätä kesti pari vuotta kunnes hänenkin viimoisen reissun aika tuli.

Pari viikkoa ennen mummon kuolemaa isäni löyti mun huoneesta veitsen ja kysyi miksi veitsi oli piilotettuna mun huoneeseen ja kerroin rehellisesti, että mulla on niin huono olla että en kestä enää ja viiltely on ainut keino miten saan hetkeksi hyvän olon itselleni. Iskäni vastasin tähä vain että aha eli voisin sanoa että häntä ei kiinnostanut mun viiltely ja äitini ei tiennyt viiltelystäni.

Tämän jälkeen mulla alkoi menemään koulu huonosti meinasin jäädä 6lk luokalle. Aloin juomaan 6lk puolessa välissä melkeen joka vklp. Eikä mun vanhempii oikein kiinnostanu vaikka tulin kännissä kotia. 7lk alussa menin koulu psykologille keskutelemaan ahdistus ja paniikki kohtauksista. En uskaltanut puhua kunnolla mun ongelmista ja tuntuu että olisi pitänyt puhua ongelmista koska nyt miulla ois apua mun ongelmiin.

Nyt viime päivinä en ole edes jaksanut nousta sängystä ylös eikä mun kavereitakaan näytä kiinnostavan mun elämä. Olen lopettanut viiltelyn mutta kyllä se käy joka päivä mielessä, että jos nyt vetäisinkii pari viiltoa, että olo helpottuu sen jälkeen. Mua pelotta kokoajan että menetän jonkun tärkeän henkilön. En kestä enää yhtään menetystä.

Mun koulu ei suju hyvin. Eikä mua jaksa kiinnostaa mikään. Mulla on hyvät välit äidin kanssa mutta en hänelle pysty siltikään avautumaan mun huolista ja ongelmista. Mun iskä ei ole melkeen ikinä kotona, sen sijaan hän viettää paljon aikaa mökillä ja silloin kun hän on kotona käymässä niin hän ja äiti alkavat riitelemään ja olen kyllästynyt iskän tyhjiin lupauksiin, kuten siihen että hän alkaisi remontoimaan huonettani, koska en tykkää huoneestani.

Iskäni juo alkoholia todella paljon ja se vaikuttaa veljeeni ja minuun sen verran että juomme itsekkin melkeen joka vklp ja välillä arkipäivisinkin. Veljelläni ja minulla on nykyisin hyvät välit ja omistamme yhteisiä kavereita. Mutta molemmista näkyy se kuinka rikkinäisiä olemme sisimmältämme. Ei kummallakaan ole ollut helppo elämä. Mutta pakko jaksaa ja yrittää pysyä positiivisenä vaikka sattuu.

+1
+55

Kommentit

Anonyymi23.11.2019 23:12

Jaksa. Käy koulut ja älä koskaan luovuta.

+1
+33
Anonyymi23.11.2019 13:28

Mulla onpi melkein sama ongelma mutta mun isä ja äiti on eronnu ja isä tulee välillä ulko ovesta läpi vaan riitelemään

+1
+35