Puuroa

Puuroapaljonpuuroa

Pienen ihmisen tie tuntuu välillä tosi rankalta. Siltä se on ainakin omalla kohdalla tuntunu vuodesta 2010. Mikään ei tunnu miltään, mutta silti niin hirveeltä. Joka päivä on ku sumussa kulkis, eikä mikään oikeen selkiytä. Kavereiden tai poikaystävän seura tuntuu puurolta. Kaikki vaan tuntuu puurolta. Puuroa puuroa puuroa. Illat menee itkiessä, vaikkei ees olis mitään mitä itkeä. Toisaalta ehkä kaikki on itkun arvosta. Emmä tiiä, ihan sama.

Kommentit

Lisää uusi kommentti