Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2019 » Päihtyneiden runo

Päihtyneiden runo

Nimimerkki 
Kojo
Ikä 
30

Jos ei osu kohdalle omalle, voipi maailma päihteiden näyttää somalle. Monelle viina lienee juomaa viisasten, toisille merkkinä kahleiden. Viinapiruksi kutsumme, tuota ystävää joka rallattaa päässämme. Sen ääni luokseen kutsuva, niin heleä eikä pois luotaan työntävä. Annat sormen, varmasti vie koko käden.

Varoituksen sanatkaan, eivät saa viinaa kavahtamaan. Uhrikseen ottaa piru aina heikoimmat, sielut jotka yössä hänelle vaeltavat. Alkuun leikki pirun kanssa hauskaa. Viinaa, kamaa, kukkaa, sutinaa. Muuttuu hiljalleen rinki raukkojen, tarvitsee jo tukea tiellä kotireittien. Ei kanna jalat, ei kankkusta kestä. Kuolema meinaa tulla eikä tuhoa kukaan estä. Kaaressa lentää oksennus, ei hätää kohta alkaa juhannus.

Kansan juoma tuo jalo, ei muut ymmärrä vaikka juuri viinan takia meni myös talo. Karkuun juoksi perhe, hokivat pirun kanssa tanssi olleen erhe. Mutta niin rallattaa viinapiru edelleen, oi rakas juopponi, voit sitten haudassa käydä makuulleen.

Syytä henkisen pahan ei tiedä uhri lain, mutta viinan lempi auttamassa on ain. Tarjoaa yhteiskunta katkoa sekä hoivaa, jottei katukuvassa heillä olisi ongelmaa. Sanovat juoppojen olevan pohjasakkaa, mut eivät nää ovat samaa kansaa.

Jatkuu leikki vaarallinen, hakkaa pumppu, ei riitä kaljaa lavallinen. Yksin kotona verta sontii, lisää viinaa.. sillä lähtee mil tullukkii. Samassa jamassa keskustan laidalla, niitä tosiystäviä jotka elää raadoilla. Viinahuikasta sinua hakkaa, jos liikaa omalla vuorolla naukkaa.

Katkon kautta uusi alku, ei vieläkään lopu viinapirun laulu. Meni perhe ja ystävät, tehkööt perkele mitä lystävät. On mulla kainalossa pullo sorbusta, se jos mikä välittää musta!

Niin jatkuu tie surullinen, viinan kanssa ei pare leikkiminen. Nuoret sitä ihannoi, aikuiset sillä karkeloi. Kolikon puoli toinen, on synkkä sekä sieltä paluu melkoinen.

Jatkuu sulo viinaksen, sekä kaman takia jako perseiden. Jos et maksa, kroppasi on taksa. Raiskaus ei liene rikos, jos juoppo toisen kamaan kajos.

Lapsena pienenä, ei miettinyt päivänä eräänä. Että viinan kanssa haluaa elämänsä elää, kohti kuoleman pesää. Lopun alkua tuo elämä kalsea. Ei kotia, ei rahaa, ei läheisiä, ei valoa.

Tiellä alkoholistin tai narkkarin seuraa piru sua katseellaan ain. Tavallinen ihminen, jolle viina on aine ei niin vaarallinen. Ei kuule rallatusta pirun, luulee saaneensa siitä kivan kamun. Kerran kun taivut, se sinut nappaa.. niskaotteellaan kuristaa. Nousu siitä suosta paljon työtä vaatii, liian harva leikistä irti itsensä repii.

Tulee ilta päihtyneen, ikkunasta katsoo elämänsä jäätyneen. Turta on sielu, ei tuntoa lain, ei onneksi lähtenyt piru taaskaan rinnaltain. Sisimmässään itkee, milloin hirttonaru pirun katkee. Joka yö rukoilee, auttakaa nyt joku ennen kuin musta elämä pakenee!

Laskee yö päälle maan, menee juoppo sängylle makuulleen. Tuntee rinnassaan paineen, nousee paniikissa istuaalleen. Viikatemies viljan heistä korjaa, aina omansa ottaa. Aikaa lähtömme emme tiedä kukaan, mutta ikuisesti eläviä ei liene lainkaan.

Hautaan vie tie päihdeiden, ellei toisin mene aika pirun kanssa kamppaillen. Toisille se on ollut elämää aina, toisilla ei lapsena huolet tällaiset paina. Siis kun kävelet kadulla ohi juopon, älä mieti häntä alle ruohon. On heilläkin tunteet ja ihmisarvo, on jonkun isä tai vaikka vaimo. Heilläkin oikeus elää päällä maan, ei heitä päin ole oikeutta räkiä lainkaan.

Kun osuu kohdalle omalle, tuo pirun laulu joka kuulostaa somalle. Silloin tiedät laulumme saman, jonka sanat soi läpi elämän; "Tule kanssain oi heikko lapsonen, sinut turvaan otan alle siipien. Kanssas olen vaikka muut hylkää, annan viinaa sekä rakkautta syvää. Et tarvitse muita, vain puiston penkkiä ja tutinoita. Perheesi jorinat, ovat paskaa heidän horinat. Älä minua jätä, viinapirua tätä. Mene alkoon ja nosta lippu salkoon! Juhla voi alkaa kanssa muiden ihmisten, voit olla osa heitä läpi juhlapyhien. Kukaan ei ongelmaasi huomaa, jos otat vähän vain viinaa. Miksi hakea ammattiapua, kun olemassa on piriä. Tykillä suoneen tai kautta suolen, saat namia maittavaa sitä päihdettä ihanaa. Älä kuuntele muita, vaan minua. Sillä ylitse muiden minä rakastan sinua!"

Tuli aamu, aurinko nousi. Poissa on juoppo, koitti kuoleman aatto. Ei kestänyt keho leikkiä pirun, poissa on jonkun rakas kotipolun. Muistoksi rakkaille jäi taisto läpi elämän, viinapirun laulut ja haju viinan terävän.

Kun joku toinen, ken tätä tuskaa ei tuntenut ole lain. Avaa pullon ja naureskelee vain. Jollekkin toiselle se symboli on kuolemasta, päihteistä ja helvetistä.

Hetkeksi pysähdy ja mieti, tunkeeko korvaasi vielä pirun kieli. Laulaako sulle se suloja sointuja. Niillä kaivaa se teille lisää hautapaikkoja.

Syy yksin ei ole pirussa, on monta mutkaa päihdemaailmassa. Mutta muistakaa te muut kansalaiset, jotka valtion lipun alla seilailevat. Jotka sokeita ovat ongelmalle, joka nurkan takana uhria hakevat saatille. Joku teistä on aina seuraava, onko viina ystävä sinulle vai tie kuoleman porteille?

+1
+472

Kommentit

Kojo15.11.2019 10:32

Kiitos kaikille tekstini lukeneille, mahtavaa. Jakakaa tekstini, reagoikaa valoon, teissä on voima.

+1
+60
Kojo26.03.2019 17:01

Päihtyneiden runo on oksennukseni paperille. Kuivilla sekakäytöstä olen ollut 4 vuotta. En halua jakaa elämästäni klippejä, sillä se ei kestä päivän valoa mutta vinkki teille;
Älkää leikkikö päihteiden kanssa. tehkää elämällenne jotain järkevämpää.

+1
+464