Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2019 » Kiusaajan näkökulma

Kiusaajan näkökulma

Nimimerkki 
Outo_Tyttö
Ikä 
13

Hei, mun nimi on Aria, ja tämä on tarina siitä kun olin kiusaaja, miten se vaikutti mun elämään ja miten muutuin.

Kaikki alkoi kun menin ykkösluokalle. Ekana päivänä mua jännitti tosi paljon, enemmänkin oppitunnit, läksyt, ja kokeet. Kaverisuhteet puolestaan ei ollenkaan, mulla oli mun kaverit eskarista, ja oon tosi sosiaalinen joten myös uusien kavereiden saaminen ei ollu vaikeeta. Mutta se ei ollu sama kaikille... Oli monia lapsia jotka olivat uusia ja ilman kavereita, kuten Anna. Anna oli yks kakkosluokkalainen tyttö joka oli vähän pulleampi kuin muut lapset ja hänen oikean käden sormet olivat tosi pieniä (joku kehitysvamma) joten hänelle oltiin keksitty nimitys "läski vauva". Aika moni kiusasi häntä, myös minä. Ajattelin et "jos noin moni tekee, niin miks en mäki?" ja sitäpaitsi mun kaveritkin teki ja en halunnut jäädä ryhmän ulkopuolelle, tein sen koska muutkin teki...

Ei ollu kulunnu kun vaan 3 kuukautta ja mun äiti tuli ja toi mut Suomeen (ps. silloin asuin Kreikassa mun isovanhempien kaa). Joten joutuin menemään uuteen kouluun. Sain pian uusia kavereita. Onneksi siinä koulussa ei kiusattu paljon joten en mäkään kiusannu. 1, 2 ja ehkä jopa 3lk. menivät ihan hyvin, mulla oli paljon kavereita ja elämä oli kiva. Mut 4-luokalla paljon asioita muuttui, murrosikä oli alkamassa ja mulla oli paljon sekavia tunteita, mun vanhempien ero, mun kehon muutokset, asiat mitä muut "coolit teinit" tekivät vaikutti tosi paljon mun olotilaan.

Aloin purkamaan mun tunteet muihin, olin huono kaveri, ja tein tosi tyhmiä ja pahoja asioita vaan huomion takia. Mut vähän aikaa halloweenin jälkeen meille tuli jotain ongelmia ja mun piti mennä taas Kreikkaan mun isovanhempien luo. Ja koska siellä on eri koulusysteemi, menin suoraan vitoselle. Alussa mun äiti oli mukana mut parin kuukauden päästä hän taas lähti, ei sillä että olisin huomannu mitään muutostä, hän oli aina poissa ja tuli kotiin tosi myöhään.

Uudessa koulussa olin enimmäkseen neutraali kiusaamiseen liittyen, tosin aina kun sain mahdollisuuden puhuisiin siitä kuinka tyhmä tai ruma joku on. Mulla oli joitakin kavereita mut en ollu mikään suosittukkaan. Siellä useampia kiinnosti vaan ulkonäkö, raha, ja kenellä on uusin kännykkä.

Kutosluokan jälkeen tulin takaisin Suomeen. Mulla oli vuosi aikaa kunnes 7lk. alkais mun ikäisille, joten olin kotikoulutuksessa. Sen vuoden aikana koitin löytää jotain tarkoitusta mun elämään ja tajusin, et jos oon jotain vaan huomion takii tai koska se on trendy, niin en voi olla todellisesti onnellinen. Nyt oon seiskalla uudessa koulussa, ja koitan vaan olla itseni. Oon saanu paljon kavereita, vaikka on myös niitä jotka ei tykkää musta ku oon vähän outo lol, mut se ei haittaa koska en mä voi saada kaikki tykkäämään musta.

Tän tarinan "opetus" on kai et kaiken takana on joku syy ja et kaikki voi muuttua. Mä kiusasin koska muutkin teki, koska olin epävarma, ja en tiennyt miten purkaa oloni toisella tavalla. En oo ylpeä siitä...Tärkeää on se, että en enää kiusaa. Mun elämä ei ole lainkaan täydellinen tai paras, mutta koitan aina löytää jotain positiivista.

+1
+17

Kommentit

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Textual smiley will be replaced with graphical ones.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.