Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2019 » Kiiltokuvaperhe ja sen kääntöpuoli...

Kiiltokuvaperhe ja sen kääntöpuoli...

Nimimerkki 
juoksepoistyttö
Ikä 
14

En oo ennen tajunnut, miten huonosti mulla oikeastaan menee, ennen kun aloin miettii sitä tän vuoden alussa. Asun aika huonolla alueella, ja sen enempää asiaa avaamatta, oon tajunnu nyt vasta, että oon nähnyt ja kokenut ainakin mielestäni aika paljon enemmän, kun mun ikäsen olis ehkä pitänyt. 

Ala-aste alkoi hyvin, mut loppuu kohden, en edes tiedä mitä tapahtui. Mulla ei enää ollut kavereita, ihmiset kääntyi yks kerrallaan mua vastaan. Siinä mä sit olin, huonosti koulussa pärjäävä vitosluokkalainen, joka viilteli itseään... 

Kotona sellanen pienimuotoinen helvetti vaan jatkui. Isä joi ja juo edelleen aina välillä, mutsi ja se menettää hermonsa tosi vähästä. Hädin tuskin pystyn käymään niiden kanssa edes kaupassa ilman häpeää, kun ne meinaa aloittaa riidan jo parkkipaikalla... 

Vihaan ihmisten katseita. En tiedä mitä ne kattoo. Mua, ihan loppu olevaa teiniä, joka puree huulta, ettei alkaisi (taas) vaan itkeen vai sitä perhettä, jonka perässä kävelen. Sattuu, ku joudun olemaan niin vahva. Oon oikeesti ihan rikki. Ei mulla oo ketään kelle puhua eikä ketään, joka auttaisi mitenkään. Oon perheen nuorin ja joudun silti oleen se, joka riitojen sattuessa yrittää saada muut lopettaa. Mutsi ja faija on niin lapsellisia. Vuosisadan pahin riita voi saada alkunsa vaikka siel kaupassa tai sit jostain ihan yhtä turhista pikku jutuista... 

Ala-asteen jälkeen kaikki on tuntunut tosi oudolta. Ahdistaa olla julkisilla paikoilla, en osaa olla ihmisten kanssa. Oon kiusallinen ja nolo, en osaa olla oma itteni ja feikkaan jotain roolia, vaikken ees haluaisI. Työnnän ihmisii pois, ku pelkään luottaa ja päästää lähelle, vaik samal tuntuu et läheisyys on just se mitä tarvin. Haluisin vaan yhden tyypin, jolle voisin oikeesti puhuu.  

Viime aikoina on tullu ihan hirvee ikävä sellastaki pikku juttua, ku halaus. En muista koska oisin viimeksi halannut ketään. Mut vissiin on sit ihan liikaa pyydetty, et ois ees se yks tyyppi, joka ei jättäisi ja pettäisi, vaan olisi tukena ja saisi mut taas tuntee oloni ihmiseksi, ku oon nii monta vuotta vaan piilotellut kaikkea tässä "täydellisessä perheessä" yksin ja oppinut vihaamaan itseeni... 

+1
+276

Kommentit

Aavikkokettu29.07.2019 13:40

Piti laittaa haudi

+1
+257
Aavikkokettu29.07.2019 13:39

Hauduta vaan pikku likka! En väitä tietäisin että tietäisinmiltä susta tuntuu, mutta mulla on ollut ja on samanlaistaet pystyn jotenkin samaistuu. Aikuisten alkoholinkäyttö ei oo mikään coolijuttu. Hanki apua itelles jos sulla on voimiin ja rohkeutta. Ps johnny Depp sano kerran jotkut jäävät vaikka pyydämme heitä lähtemään. Ja käske vanhempiesi aikuistuu. Tsemppii sulle pikku likka!!

+1
+258
Niin samaistunut sinuun26.07.2019 22:40

Moi juoksepoistyttö(: ):

Mä luin sun tekstiä ja et tiiä miten mä samaistun sun tunteisiin. Itsee ahdistaa tosi paljon mutta omasta mielestä ei oo syytä ahdistua kun ei mulla oo asiat noin huonosti. En pysty edes ymmärtään miten sä voit olla noin vahva kun itse meinaan kaatua vaan oman itsetunnon kanssa. Sun ajatukset jotka kirjotit, tuntu niin tosi samalta kun mun.

Mun kaverit katoo, moni juo, polttaa tai kumpaakin ja mä jään yksin. Ei oo tyyppiä kehen luottaa koska jäätäviä riitoja tullu kyseisten kavereitten kanssa. Tällä hetkellä pelottaa lähinnä palata kouluun ihan yksin romuttuneen itsesäälin kanssa.

Sama idea kuin sulla, älä päästä ketään lähelle jottei satuta ittee. Se on väärin, tiedän. Mutta kun kai silleen selviin ehjimpänä. Mä oon vähän itsetuhonen, itsari en siis oo tehny mutta muuten menee vahvasti.

Anteeks että edes joudut kuunteleen tällästä mutta toivottavasti musta oli ees vähän apua. Moni ihminen (jos edes oot sellane) ei ole ollenkaan nuin vahva, tsemppiä!! (:

+1
+260
Julia Nuortenlinkistä23.07.2019 10:07

Moikka juoksepoistyttö ja kiitos tarinastasi!  

Jokainen meistä kaipaa sitä tunnetta, että me ollaan arvokkaita, että meistä välitetään. Syystä tai toisesta tämä ei kuitenkaan aina toteudu läpi elämän kaikkien osalta. Se tuntuu epäreilulle ja on henkisesti raskasta.  

Haastavasta perhetilanteesta, ahdistuksesta, itsetuhoisuudesta, masennuksesta, yksinäisyydestä... niistä kaikista selviää. Mutta siihen tarvitsee usein jonkun toisen ihmisen tukea. Jos tällaista luotettavaa aikuista ei löydy omasta lähipiiristä, voi omasta tilanteesta jutella esimerkiksi jollekin sukulaiselle, harrastuksen ohjaajalle tai vaikkapa nuorisotalon työntekijälle. Koulussa sinua varten ovat niin terveydenhoitaja, kuraattori, psykologi kuin opettajatkin. Heillä on velvollisuus kuunnella ja auttaa sinua.  

Jos kasvotusten jutteleminen tuntuu jännittävälle, on Sekasin-chatissa mahdollista jutella ammattilaisen kanssa nimettömästi ja luotettavasti sekä pohtia esimerkiksi sitä, millaista tukea on saatavilla, ja mistä voisi olla apua juuri sinun tilanteessasi. Lisäksi Nuortenlinkin Nettineuvontaan on mahdollista jättää kysymys mieltä askarruttavasta aiheesta ja saada vastaus luotettavalta aikuiselta, joka on alansa ammattilainen. 

Tiesithän myös, että on tahoja, jotka ovat erikoistuneet vanhempien juomiseen liittyviin huoliin. Vanhemman liiallinen päihteiden käyttö heijastuu usein koko perheen hyvinvointiin ja siitä saa, ja pitääkin voida puhua. Varjomaailmassa voi tavata muita samassa tilanteessa olevia nuoria sekä saada apua aikuiselta niin chatin, neuvonnan kuin yksityisviestin avulla. 

Hurjasti tsemppiä sulle ja muista ettet oo nolo, vaan hyvä just sellaisena kuin olet! 

+1
+266