Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2019 » Itsetuhoisuus ja ahdistus minun silmin...

Itsetuhoisuus ja ahdistus minun silmin...

Nimimerkki 
Pelkkää Roskaa
Ikä 
12

Tänään kerron mun ahdistuksesta ja itsetuhoisuudesta. Kaikki tää paska alko, kun me muutettiin ja mun vanhemmat eros. Olin suunnillee 10 vuotias. Olin tosi surullinen erosta ja aloin miettii mun koko elämän tarkotusta.

Asuttii aika ok 2 vuotta ja nyt mulla on kaikista pahin olo ikinä! Mulla on aika paljon fake kamui, joten en voi puhuu kellekkää eikä kuraattori ota mua tosissaa. Mua haukutaan tosi paljon koulussa ja kotona. Kotona mua kiusaa henkisesti ja fyysisesti mun pikkuveli.

Olin siis yhteen aikaan vasta tipahtamassa kaivoon, jossa oon nyt. Sillon kun olin tipahtamassa sinne ekan kerran "viiltelin" eli siis pelasin tölkkistä. En oo koskaa voinu kuvitella tekeväni itsemurhaa, mut mulla oli vasta niin paha olo, että yritin murtaa oman nilkkani. Se tuntu helpolta, jota se ei loppujen lopuksi ollut. Yritin murtaa sitä monilla tavoin, mutta en onnistunu.

Sitte äiti huomas, että mua sattuu jalkaan ja varas mulle lääkäriajan. Se lääkäri sitte anto mulle kepit ja passitti mut röntgeniin. Seuraavana päivänä sain tietää, että mun jalka ei ollu murtunu. Ja olin tosi pettyny itteeni, kun en saanu tehtyy sitä.

Nykyään mun nilkkassa on ideaaliside ja aion yrittää murtaa sen nilkan uudestaan. Koska jos saan sen murrettuu, en tuntis itteäni enää roskaksi, joka ei pysty mihinkää. Mun paras kaveri sano, että mun ei kannattais yrittää murtaa tätä nilkkaa, koska siihen voi tulla ikuisesti joku vamma. Mutta sanoin, että mua ei kiinnosta ja että haluan vaan tehdä jotain pahaa ittelleni ja keksin sen.

LOPPU <3

+1
+419

Kommentit

Nordliner13.02.2019 23:13

Hei 12,
et todellakaan ole pelkkää roskaa vaikka elämäsi aikana olet joutunut monessa asiassa selvitymään yksin ja sietämään hankalia oloja ja vaikeita tilanteita. On tosi kurjaa, jos lähimmät ihmiset eivät näe, usko ja tue. Luen jotenkin rivien välistä, että isäsi on etääntynyt ja se on sun ikäiselle nuorelle satuttavaa. Kenelle tahansa olisi! Miten ihmeessä olet jaksanut näinkin hyvin ja selviytynyt? Elämässäsi täytyy olla kumminkin jotain, josta saa voimaa ja toivoa. Toisaalta kerrot, että olet kuin kaivossa - siis ahtaalla ahdingossa ja neuvoton omien ajatusten, tunteiden ja tilanteiden kanssa? näköalaton, turhautunut, alakuloinen, masentunut, ahdistunut.
Tiedätkö, että muuttamalla jotain vaikka aika pientäkin asiaa, alkaa hiljalleen tapahtua hyvän kierre- kokeile. Omia ajatuksia ja tunteita kannattaa testata eikä uskoa niihin sokeasti. Voit olla täysin varma, että moni muukin sinun luokkalaisesi tai ikäisesi käy samanlaista sisäistä taistelua, mutta eihän se ulospäin näy- toisilla se kipu tulee kiusaamisena, riippuvuuksina päihteisiin, yksinäisyytenä, roolien esittämisenä jne. Kaikki ne some-jutut on täysin pintaa, ei kukaan laita todellisia tuntojaan someen vaan sehän on teatteria. Siihen ei itseään kannata verrata.
TEE jotain, pakota itsesi ulos totutuista kuvioista ja laita itsellesi sellainen haaste, josta oikeasti voit selvitä ja josta oikeasti olet kiinnostunut - vaikutat herkältä ja empaattiselta tyypiltä, jokin luova harrastus tai eläinten kanssa toimiminen vois olla sinun juttu.Onko sulla äidin lisäksi lähipiirissä aikuisia, jotka osaisivat kuunnella ja tukea? Kummi? isovanhempi? Joskus itsensä fyysinen vahingoittaminen helpottaa henkistä pahaa oloa ja tuollainen nilkan murtaminen kertoo siitä, miten kipeästi kaipaa lohdutusta, huolenpitoa, huomiota. Onko todella niin, että äidille ei voi kertoa syvimmistä tunnoista? Entä kouluterkkarille? Olen aivan varma, että kun pääset tästä vaiheesta yli ja ymmärrät, ettei vanhempien ero ole mitenkään sinun syytäsi, olosi helpottaa. SInun pitää edes kerran päivässä sanoa itsellesi jotain hyvää, jotain kaunista, jotain innostavaa ja sanoa se ääneen! Eikä yhtään haittaisi, vaikka alkaisit ilmaista pahaa oloa ulospäin ja löytää itsestäsi Vihan rakentava voima - päästää ulos sisälläsi äänettömänä asuva kiukku vaikka maalaamalla, musiikin kautta, liikunnan kautta, huutamalla (vaikka metsässä) tai mitä se siellä voisi olla ilman että haavoitat toisia tai ympäristöä tai itseäsi.
Et ole turhaan olemassa, et ole roska, olet monille rakas ihminen vaikka siltä ei nyt tunnu.

+1
+416
Sinä äänestit '+1'.
Anonyymi12.02.2019 21:25

Älä yritä murtaa nilkkaasi sun ei tarvitse kärsiä pahasta olosta oot rohkee kun uskalsit kertoa ❤️ apua on saatavilla ja jos ei kuraattori auta niin psykologi? Snäp Annixz123 jos haluut jutella ?? tsemppiä ja voimia sinulle ❣️

+1
+419