Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2019 » Huipulta pohjalle ja takaisin

Huipulta pohjalle ja takaisin

Nimimerkki 
Pesäpalloilija
Ikä 
13

Oon 10 vuotias ja omassa huoneessa. Olkkarist kuuluu äidin itkua ja isän huutoa. Sisko juoksee suihkusta katsomaan, mitä on tapahtunut. Isä on lyönyt äitiä nyrkillä kasvoihin. Sisko soittaa poliisille salaa ja isä kuulee. Isä hakee puhelimen ja heittää sen seinään. Uus yritys. Poliiseilla kesti 45 min tulla meille. 45!!?

Mun vanhemmat erosivat, kun olin 10,5 -vuotias. Oon nykyään 13 ja eläny koko elämäni "vääränlaista" elämää. Mun isä on sairastanut koko mun elämän ajan masennusta. Iskä sairastu siihen 14 vuotiaana, kun joutu autokolariin, missä kuoli mun ukki, mummi ja yks täti. Iskä oli ainut joka selvisi.

Oon pienestä asti elänyt masennuksen ja muiden sairauksien ja ongelmien keskellä. Isällä on alkoholiongelma, masennusta, itsetuhoisuutta, psykoottisuutta oireita. Äidillä ollu syöpä ja nyt kilpirauhasen vajaatoiminta ja verenpainelääkitys.

Isoin alamäki alkoi sillon, kun olin nelosella ja isän elämä lähti laskuun. Masennus näytti uuden, pahan puolensa. Ei jaksanut mitään, kaikki päivät meni sängyssä maaten. Isä oli ihan rikki. Edellisinä vuosina isä oli ajanut kännissä ja menettänyt kortin usein. Päästiin vuos eteenpäin ja oli kesä. Isä oli päässy pois osastolta ja olin kuukauden isällä kesäkuussa. Isä lähti viemään mua kotiin eikä puhunut mitään. Isä sano ainoastaan, kun toi mut sisälle, että rakastaa mua. Sisko vei isän kotiin eikä isä ollu puhunut hänellekään mitään. Yritti illalla itsemurhaa. Melkein onnistuikin ja se oli hiuskarvan varassa. Onneks mun sisko löysi isän.

Siitä muutama päivä myöhemmin mut valittiin pesäpallon tenavaleirin otteluun pelaamaan ison ihmisjoukon eteen yhtenä Suomen parhaista pelaajista. Todistin itselleni ja muille, kuinka vahva oon.  Siitä lähti uus alamäki.

Isä vietti ja viettää edelleen lähes kaiken ajan osastolla. Ehkä kerran puolessa vuodessa käy kotilomalla. Sähköhoidot aiheutti spykoosin ja oli tosi pelottavaa.

Isän masennus on vahvistanut mua tosi paljo. Kaverit on auttanu mua tosi paljon samoin sukulaiset ja kuraattori. Urheilu, musiikki ja ulkoilu autto mua pahimpina päivinä. Urheilu ja erityisesti pesis on ollu jättimäinen voimavara. Uutena juttuna on tullu kavereiden kesken akrobatiavoimistelu. Parasta!

+1
+247

Kommentit

Anonyymi28.02.2019 17:56

Ihmiset jokainen meistä taistelee. Mä taistelen nyt tosi paljon mun itsetuhoisuuden,koulukiusaamisen ja menneisyyden juttujen kanssa. Mut ehkä meistä jokainen vielä joskus pääsee kuivalle maalle ja ne jotka ei jaksa meidän pitää auttaa niitä tarpeeks ajoissa. Voimia sulle ja toivotaan, että sun elämä ei muuttus pahemmaks.

+1
+212