Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2019 » Haluun pois..

Haluun pois..

Nimimerkki 
Turha.lapsi.11v
Ikä 
Alle 12

Kun synnyin, olin iloinen pieni lapsi. Nyt olen 11 v. Päiväkoti-ikäisenä olin iloinen ja eskarista alkaa oikeastaan tämä tarinani.

Mulla ei oo kuin 3 kaveria. Vanhemmat ja 2 sisarusta vihaa mua ja pilaa mun elämän. Mun pikkuveli lyö, raapii, kiusaa ja haukkuu mua Mun sisko tekee samoin, mutta vähemmän. Meillä sisaruksilla on kaikilla 4 vuotta ikäeroa.

Oon halunnu 1. luokasta asti kuolla, koska mun elämä on niin paskaa. Luulin pienenä päiväkodissa, et mulle tulee mahtava elämä ja olin aina silleen, että musta tulee isona hieno leipuri ja kuuluisa pipartyttö. Mun unelma särky, kun me muutettiin.

Ollaan asuttu tääl koht 5 vuotta. Täällä mun elämä menee vielä huonommin enkä vaan jaksa!! Onko jollain apua tähän muuta kuin karata kotoo? Oon kokeillu meinaa sitä ainaki 20-30 kertaa ja pisin matka on ollutjunalla Tampereelta Helsinkiin.

Tää on tuskaa ja oon viillelly vähän vuoden ajan ja oon tottunu kipuun. Tuntuu, että kun teen sen viillon niin mulla saa olla paha olla. Oon ollu myös lasten psykiatrisella osastolla monta viikkoa ja viihdyin siellä.

Kotona tuntuu, että ainoot tyypit, jotka välittää musta kaks tyttöä ja mun koira.Välillä tuntuu, että oot roskapussin arvonen. 

Mun vanha kaveri suuttu aina mulle ja syytti mua kaikesta, joten oli vaan parempi elää ilman sitä.

Haluun koko ajan tehdä itsemurhan. Jos en saa pua, oon kuukauden päästä poissa. Äiti varmaan synnytti mut vahingossa.

Laittakaa kommenttia, jos tiiätte apuu ees jotain.

+1
+20

Kommentit

Tuuli Nuortenlinkistä04.06.2019 11:22

Moikka ja kiitos tarinastasi!

Tarinasi herätti meissä suuren huolen. Sinä et ole roskapussin arvoinen, vaan ainutlaatuinen, tärkeä ja  ihana sinä! Vaikka joskus tuntuukin siltä, etteivät muut välitä ja olo on tosi yksinäinen, apua ja tukea löytyy yllättäen, kun uskaltautuu puhumaan pahasta olostaan.

Vaikka tarinassasi onkin paljon surua ja murhetta, siinä on selkeästi myös toivoa tulevasta. Ihanaa, että sulla on ne kaksi tyttöä ja koira sun elämässä <3 Ja muutakin apua ja tukea on olemassa, kun niitä vain uskaltautuu ottamaan vastaan! Ja me kaikki tarttetaan välillä tukea. Kukaan ei pärjää yksin ja se on ihan ok. 

Moni nuori viiltelee sen takia, että viiltelyn aiheuttama kipu vie sen pahan olon pois mielestä hetkellisesti. Se on kuitenkin vain hetkellinen apu ja tosi tärkeetä olis pohtia niitä pahan olon syitä. Yksin ei kuitenkaan kannata jäädä, vaan turvallisia ja luotettavia aikuisia on, vaikkei sellaisia välttämättä kotoa löydy. 

Koulu on nyt tauolla, mutta normaalisti koulussa terkkari ja kuraattori on sellasia, joille voi ehdottomasti mennä juttelemaan, jos jokin asia painaa mieltä. He auttaa nuoria päivittäin vaikeiden asioiden kanssa ja on siinä tosi hyviä ammattilaisia.

Sit toinen hyvä paikka on nuorisotalot, joissa nuorisotyöntekijät on mielellään tukena. Sinne voi vain marssia sisään ja sanoa aikuiselle, että on vähän asioita mielen päällä ja tartteisit apua niissä.

Jos kasvokkainen juttelu jännittää vielä, sitä voi harjotella esim. sekasin-chatissa tai vaikka Nuortenlinkin nettineuvonnassa. Siellä saa vastauksia monenlaiseenkin pulmaan!

Tärkeintä kuitenkin on, ettet jää yksin näiden ajatusten ja pahan olon kanssa. Apua ja tukea on kyllä tarjolla ja sä olet kaiken sen arvoinen! 
 

+1
+16