Ahdistus ja itsetuhoisuus

<3 Ikä: 13

Oon tällänen perus 13-vuotias tyttö. Mä olin itsetuhonen ja yritin pari kertaa tappaa itseni.

Kaikki varmaan lähti siitä, kun koulussa meni aika huonosti ja mua kiusattiin siellä. Mulle sit tuli jotain ”raivokohtauksia” ja jouduin sitten osastolle. Mulle alotettiin sitten lääkitys, jota ei oltu suositeltu mun ikäiselle. Kun olin käyttänyt sitä lääkettä hetken, nii mua alko ahdistaa ja tuli itsetuhosia ajatuksia. Mä ajattelin, että kaikki on ihan ok, mut sit aloin viiltelemään, kun tuntu, että en kestä.

Olen siellä osastolla noin 2kk ja pääsin kokonaan kotiin. Mä kävin hetken terapiassa ja sit kaikki oli ”hyvin” noin 5kk ja sit tuli sellainen ”romahdus”. Yritin tappaa itseni, mutta ennen kun ehdin tekemään mitään peruuttamatonta, poliisit tuli hakemaan mua. Kävin ensiavussa ja ne anto mulle yhden mahdollisuuden. Mulla oli paska olla, joten viikon päästä yritin tappaa itseni uudestaan, mutta kävi niin kuin viime kerralla, mutta mut vietiin osastolle.

Olin viillelly,  joten ne katto mun käsiä välillä, että ne oli varmoja, etten ollut keksinyt tapaa viillellä. Olin itsetuhoinen sielläkin, joten mut vietiin nuorten osastolle, vaikka olin alle 13vuotta. Sieltä en oikeen muista mitään, kun lääkkeen annosta nostettiin. En muista sieltä yhtään mitään tarkasti. Mulla vissiin jossain kohtaa vaihdettiin lääkityksiä.

No olin siellä noin 2 viikkoa ja sit oli palaveri, jossa jouduin näyttämään mun kädet ja olin viillelly. Sossu päätti, että ne tekee kiireellisen sijoituksen, koska en ”pärjännyt” kotona. Olin siinä laitoksessa noin 2kk ja vaihdoin laitosta ja olin siellä noin 1,5kk. Silloin päätettiin, etten pärjää sielläkään, joten jouduin eho lle (eho=erityisen huolenpidon osasto). Eholla olin 3kk. Sit sossu teki parhaan päätöksensä eli sijoitti mut kotiin.

Sit asiat jotenkin kirkastu ja pieniäkin asioita on alkanu kunniottaan. Ei tää taistelu vielä oo ohi, mutta parempaan päin. Mä toivon, että jos sulla joka luit tän on huono olla tai ihan vaikka jotain pieniä ongelmia, niin puhuisit siitä jollekin. Puhuminen ei oo aina helppoa, mutta joskus se auttaa. Ei ehkä heti, mutta ajan kanssa.

Kommentit

Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus 02.02.2023 - 19:17

Moikka! Oon tälläne perus 14v tyttö. Mun oli pakko tulla puhuun mun olosta jonnekki. Eli siis kaikki kaikki alko siitä, ku mua ala-asteella kiusattiin mun ulkonäöstä. Se alko joskus 3-luokal, ja sit siit ylöspäin se näky syrjimisenä, mulkoilemisena, paskan puhumisena, naureskeluna, haukkumisena jne.. Ja joskus ku menin istuu jonnekki, nii kaikki siirty vaa kauemmas. Nyt oon kasilla, ja mua ahistaa tosi paljon kaikki sosiaaliset tilanteet, ja uusien ihmisten tapaaminen, just noitten juttujen takia. Tänäki päivänä mua yritetää nolata kaikkien eessä, esim kutsumalla nimeltä ja keksimällä iha jotai rndm nimiä.. Ja sitte kans sanomalla et "ookko ihastunu tohon?" ja sit vastataa "et joo todellaki, iha rakastunu" semmosella sarkastisella äänellä. Kaverisuhteet on huonontunu, sitä alko tapahtuu jo seiskalla, ku suutuin ihan tosi pienistäki asioista ja olin super vainoharhane, et jos joku vaik laittaa jotai mun laittamii viestei eteenpäin. Ja joo täs sitä ny ollaa, mu on lähiaikoina ollu aika itsetuhosia ajatuksia, mutta en mun ujon luonteen takii uskalla tehä mitään. Nykyää mul on yks läheisempi kaveri, jonka kaa hengailen ja muut ei niin läheisiä, pelkään et menetän kaikki mun kaverit. Koulussa esitän ilosta, on mulla joskus oikeestikki siel iha hauskaa, mut pääosin iha hel*ettiä. En uskalla ottaa katsekontaktii ainakaa tuntemattomien ihmisten kaa ollenkaan. Oon myös valinnaisessa, jossa on mun lisäks 2 tyttöö ja loput poikia, joka on todella ahistavaa, ja aina ennenku meen sinne, nii mulla ottaa mahanpohjasta ja ahistaa henkeä. Mut tähä asti oon selvinny. Mut jätetää myös yleensä viimeseks kaikessa. Joskus myös koen, etten ansaitse apua, ku en näytä mun pahaa oloo ja joskus en oo varma voinko hyvin vai huonosti, enkä uskalla puhuu kellekkää. Haluisin semmosee silmäleikkauksee, joissa mun silmäpoimujen asentoi voitas korjata mut se jää varmaa haaveeks. (koska pääosin mun silmistä mua ollaa kiusattu, ja siten pilattu mun itsetunto ihan täysin) Mut uskoisin, et jos saisin jotai lääkettä esim jotai ahdistuneisuuslääkettä ni se vois ees hiukan parantaa tilannetta,mut ei mul muuta.

Nuortenlinkki 29.11.2022 - 10:50

Moi Ahdistus ja itsetuhoisuus. Voitko laittaa Nuortenlinkin nettineuvontaan viestiä, niin jutellaan siellä tarkemmin sun tilanteesta. Yksin ei kannata jäädä pahan olon kanssa! Myös sekasin chattiin pääsee juttelemaan <3

Anonyymi 29.11.2022 - 01:47

kohta en oikeesti jaksa enää mä tarviin apua. Mä en enää haluu olla täällä.

paha olla 14.02.2019 - 18:50

en osaa kertoo kellekkään mun huonosta olotilasta. oon luova ja hyvä kirjottaa (omasta ja muiden mielestä) mut en pysty kohtaamaan sitä et joku sais tietää mun paskasta fiiliksestä

Lisää uusi kommentti