Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2018 » Tästä se kaikki alkoi...

Tästä se kaikki alkoi...

Nimimerkki 
entiedä
Ikä 
14

Moi. Kirjotan tänne nyt ekaa kertaa, enkä oo varma miks teen tän, mut veikkaan et tää vois auttaa jotenki. Tähän alkuun sanon että mulla ei ole todettu mitään esim. masennusta, ahdistuneisuus häiriötä yms.

Kaikki alko 4.lk ku mua alettii syrjii mun omas kaveriporukassa. Mua on syrjitty 1.lk asti mut nelosella se meni pahempaan suuntaan. Mul oli paljon riitoja mun kavereitten kaa, mut sillon en ottanu sitä kaikkee itteeni, olin tosi itsevarma ja hyvän tuulinen. Sit tuli 5.lk ja kaikki meni pahemmaks. Vitosella mua alettiin kiusaamaan. Haukuttiin, tönittiin käytävillä ja syrjittiin lisää. Opettajat ei ikinä huomannu mitään, tai jos huomas niin ei ainakaan tehny mitään asialle. Kun viidesluokka loppu kaikki oli ihan hyvin. Kaikki mun kaverit ties et viides luokka oli mulle pelkkää helvettiä, enkä haluais samanlaista kutos luokkaa.

No kuudes luokka alko ihan hyvin, kunnes kaikki alko alusta. Meijän luokalla oli yks poika nimeltä Jesse (muutettu), joka oli ns. kaikkien johtaja. Tuntuu tyhmältä sanoo tollee, mut niin se vaa oli. Kukaan ei ikinä pistäny sille vastaan, koska kaikki ties mimmonen helvetti siitä seurais. Kutosella viiltelin ekaa kertaa. En kertonu siitä mun kavereille ennen ku yks mun kavereista kerto omasta viiltelystään. Olin tosi alakuloinen koko ajan ja Jesse kiusas mua suurimman osan ajasta. Kutosen joululoman jälkeen aloin olemaan tosi töykeä mun kavereita kohtaan, koska mulla oli niin paha olla. Siitä seurauksena mun kaikki kaverit veti muhun välit. Mulla ei ollu enää kavereita ja kaikki jotka olis ollu mun kavereita, niin niille sanottiin, että niihinkin katkastaan välit jos ne on mun kavereita. Se oli ihan hirveetä. Ihmiset kenelle olin luottanu kaikki mun tiedot niin ei ollu enää mun kavereita. Viiltelin lisää ja lisää. Mulla oli niin paha olla että olin monta kertaa veitsi kädessä, itsemurha-aikeissa.

Oli menny noin 2kk siitä kun mun kaverit veti muhun välit niin en jaksanu enää. Otin kasan lääkkeitä ja yritin sitä kautta tappaa itteni. Just sillon yks mun entisistä kavereista tuli pyytää multa anteeks kaikesta ja sano että se haluis olla taas kavereita. Olin niin ilonen. En ollu onneks ehtiny syömään niitä kaikkia lääkkeitä joten mulle ei käyny mitään. Kutonen jatku aika normaalisti sitten loppuun. Sovin kaikki jutut mun kavereitten kaa.

Kesäloma meni ja seiska alko. Seiska alko tosi hyvin, tutustuin moneen uuteen ihmiseen ja meil oli tosi hauskaa aina. Se oli siin lokakuun kohalla ku mulle alko tulee taas sitä paskaa fiilistä. Aikaa meni ja kaikki pysy aika samana, paska fiilis oli siellä, mut en kertonu kenellekkään. Sit marraskuussa mun paras kaveri Amanda (muutettu) yritti itsemurhaa. Siitä mulle tuli vielä paskempi fiilis. Varsinki siitä, että tuntu etten ollu tehny tarpeeks, en ollu tukena tarpeeks hyvin. Päivä ennen Amandan itsemurhayritystä olin ite yrittäny itsemurhaa. Olin koulussa ja otin kasan vahvoja lääkkeitä. Sen jälkeen lähin kotiin vaikka mun olis pitäny mennä treeneihin. Menin kotiin ja odotin että nukahdan. Niin ei kuitenkaan käyny..

Tuli joulukuu jonka jälkeen kaikki on ollu vielä pahemmin. Mun kaveri kuoli. Se oli outo tunne, pelottava tunne. Samana päivänä ku se kuoli olin puhunu sen kaa. Ku kuulin et se oli kuollu menin shokkitilaan. Itkin mut en ymmärtäny miks. En voinu käsittää sitä et se ois kuollu. Uskottelin ittelleni et huomenna se tulee taas puhuu mulle. Niin ei käyny.. Olin musertunu ja se kipu oli sietämätöntä.

Sen jälkeen 2018 on ollu pelkkää paskaa. Itken joka päivä. Kukaan ei välitä enää mun asioista. Ei ees mun parhaat kaverit. Niitä ei kiinnosta, ei sitten pätkän vertaa. Tuntuu et oon turha ja arvoton.

Tässä oli tähän mennessä mun tarina. Kirjottelen joskus uudestaan..

+1
+210

Kommentit

Joku tyyppi26.03.2018 19:52

Sua ei pitäis kohdella noin, ei ketään pitäis. Joidenkin on vaan vaikea ymmärtää sitä. Toivon tosissani kaikkea hyvää sulle!

+1
+160
Riikka Nuortenlinkistä23.03.2018 18:58

Kiitos tarinastasi! On niin väärin, että olet joutunut kokemaan kiusaamista vuosikausia. Muista, että et missään tapauksessa ole turha ja arvoton.

Oletko voinut jutella kenenkään ammattilaisen kanssa pahasta olostasi? Esimerkiksi koulussa voit jutella psykologin ja kuraattorin kanssa omista fiiliksistäsi. He ovat turvallisia aikuisia, jotka ovat tottuneet kohtaamaan esimerkiksi juuri kiusattuja nuoria. Voit saada apua myös Nuorisoasemalta, jos sellainen löytyy sinun kotikunnastasi. Muitakin apupaikkoja löytyy. Tutustu niihin ja katso löytyisikö niiden joukosta jokin sulle ja sun tilanteeseen sopiva. Tärkeintä on, ettet jää yksin pahan olosi kanssa, saat purettua sitä jollain tavalla ja uskallat rohkeasti pyytää apua.

Jos kasvokkain juttelu ei tunnu sulle sopivalta voit jutella ammattilaisten kanssa myös esimerkiksi Sekasin-chatissa, minne pääset täältä Nuortenlinkin sivulta oikeasta laidasta. Siellä on paikalla useita aikuisia, joilla on aikaa, kiinnostusta ja osaamista kohdata erilaisissa tilanteissa olevia nuoria. Heidän kanssa voi jutella mistä haluaa. Esimerkiksi kuulumisista tai vaikkapa pahasta olosta. Juttelu heidän kanssaan usein helpottaa pahaa oloa ainakin pikkuisen, joten suosittelen sitä lämpimästi. Tsemppiä sulle ja mitä parhainta alkavaa kevättä. Voi hyvin <3

+1
+167