Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2018 » Tarvin apua

Tarvin apua

Nimimerkki 
Masentunut
Ikä 
14

Moi, oon seiskaluokkalainen tyttö ja oon kyllästynyt kaikkeen. Emt jotta te voisitte ymmärtää mua mun pitäs kertoo mun koko viiminen vuos teille ja siinä menis aikaa. Siks päätinki et kerron vähän ja jos ihmiset oikeesti kiinnostuu voisin yrittää kirjottaa tän kaiken.

Haluun ny tähä sanoo et viiltelen, en jaksa, itken itteni uneen ja oon yksikertasesti väsyny kaikkeen. En uskalla kertoo vanhemmille ja täst tietää vaan mun muutama frendi joihin luotan täydellisesti. Mua pelottaa oma itteni ja mun ajatukset. Mietin tosi usein millast muitte elämä olis ilman mua, milt tuntuis vetää ranteet auki lopullisesti ja milt tuntuis vaa kuolla. Välis mul tulee sellassii kohtauksii et oikeesti hakkaan mun kättä jollai puukol, koska se puukko on nii tylppä ja haluun aiheuttaa oikeesti kipuu ja haluun nähä et siit haavast tulee verta. Must tuntuu, et oon sekasin. Mua pelottaa, koska tiiän, etten jaksa enää kaua piilotel tätä kaikilt. Mua pelottaa, et teen jotai peruuttamatonta, ku mul tulee ahdistuskohtaus.

+1
+322

Kommentit

Muumipeikko23.01.2019 19:39

Tossa aattelin lukiessa etten voisi lukea enempää, koska kuulosti kauhealta. En tahdo enkä toivo kenellekkään tämän kaltaista elämää, koska siitä on vaikea palautua normaaliin. Ja vielä tosta viiltelystä että ei kannata viilellä, se voi tuntuu masennuksessa hyvältä mutta oikeasti se ei ole sitä. Mulle tuli nyt tällänen pelottava ja kauhumainen tunne koska mulla on piikkikammo ja oon aika veriherkkä ni oli mun aika vaikee lukee tota loppuun.

Mutta toivotan sulle tosi TOSI paljon jaksamista!!

+1
+45
Masentunu 12.v tyttö 18.11.2018 22:01

Samaistun täysin, siis mun ranteet on iha veres ja arpii täyn.. Itel tulee semmosii ahistus kohtauksii missä niiku alan itkee ihan sikana ja haen puukon, tuijotan sitä ja ootan että mitä mä teen seuraavaks. Yleensä pelkään että millonkohan tapan itteni... Haluisin puhuu tästä jollekkin mut kukaan ei ymmärrä mua, enkä luota mun kavereihin... Enkä oikeestaan ees syö mitään ja jos syön nii oksennan sen ulos... Mä tarviin oikeesti apuu mut kukaan ei vaan taho ymmärtää mua... //okei juu tää kuulosti joltai tyhmältä jutult mut juuh😔

+1
+139
Tuuli Nuortenlinkistä04.05.2018 9:39

Hei,

Kerrot tarinassasi ahdistuksestasi, itsetuhoisista ajatuksistasi ja siitä ettet jaksa enää kauaa piilotella tilannettasi. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse olla yksin ja piilotella huonoa oloaan, vaan meillä kaikilla on oikeus haluta ja saada tukea. Hienoa, että sinulla on ystäviä, joihin luotat ja hyvä että olet rohkaistunut kirjoittamaan tarinasi myös tänne.

Tilanne tuntuu juuri tällä hetkellä raskaalta, mutta se ei missään tapauksessa ole toivoton. Puhuminen usein selkeyttää ajatuksia ja tilannetta ja saat varmasti tilanteessasi tukea, kun rohkaistut kertomaan esim. jollekin turvalliseksi kokemallesi aikuiselle (esim. vanhempasi, opettaja, kuraattori) ajatuksistasi. Jos keskustelun aloittaminen tuntuu vielä vaikealta, voit olla yhteydessä esim. neuttineuvontaan.

Tärkeää on, ettet jää yksin pohtimaan kaikkea. Kaikki tarvitsevat joskus tukea!

 

+1
+316