Tarvin apua
Moi, oon seiskaluokkalainen tyttö ja oon kyllästynyt kaikkeen. Emt jotta te voisitte ymmärtää mua mun pitäs kertoo mun koko viiminen vuos teille ja siinä menis aikaa. Siks päätinki et kerron vähän ja jos ihmiset oikeesti kiinnostuu voisin yrittää kirjottaa tän kaiken.
Haluun ny tähä sanoo et viiltelen, en jaksa, itken itteni uneen ja oon yksikertasesti väsyny kaikkeen. En uskalla kertoo vanhemmille ja täst tietää vaan mun muutama frendi joihin luotan täydellisesti. Mua pelottaa oma itteni ja mun ajatukset. Mietin tosi usein millast muitte elämä olis ilman mua, milt tuntuis vetää ranteet auki lopullisesti ja milt tuntuis vaa kuolla. Välis mul tulee sellassii kohtauksii et oikeesti hakkaan mun kättä jollai puukol, koska se puukko on nii tylppä ja haluun aiheuttaa oikeesti kipuu ja haluun nähä et siit haavast tulee verta. Must tuntuu, et oon sekasin. Mua pelottaa, koska tiiän, etten jaksa enää kaua piilotel tätä kaikilt. Mua pelottaa, et teen jotai peruuttamatonta, ku mul tulee ahdistuskohtaus.
Tossa aattelin lukiessa etten voisi lukea enempää, koska kuulosti kauhealta. En tahdo enkä toivo kenellekkään tämän kaltaista elämää, koska siitä on vaikea palautua normaaliin. Ja vielä tosta viiltelystä että ei kannata viilellä, se voi tuntuu masennuksessa hyvältä mutta oikeasti se ei ole sitä. Mulle tuli nyt tällänen pelottava ja kauhumainen tunne koska mulla on piikkikammo ja oon aika veriherkkä ni oli mun aika vaikee lukee tota loppuun.
Mutta toivotan sulle tosi TOSI paljon jaksamista!!