Etusivu » Tarinat » Lue tarinoita » Vuodelta » 2018 » Send Help

Send Help

Nimimerkki 
Kla fam
Ikä 
13

Ensinnäkin pahoittelen kirjotusvirheitä, kello on 4 yöllä.

Sillon, ku olin ihan pieni, nii asuin mutsin kans kahestaan sjoella ja olin maailman onnellisin tyttö. Kävin päiväkodissa, pelasin koneella, leikin, ulkoilin... ihan perus pikkulapsi. Mun äiti kuitenki oli suhteessa miehen
kans (kutsutaa ny vaikka Janneks) ja sillon kaikki oli ihan mukavaa, ei ongelmii.

Sitte ku täytin 6v nii me muutettiin kla.  Kävin täällä eskarin, ja sillon mun mutsi ja Janne meni naimisii. Sillon ekat vuodet meni hyvin ihan perheenä, mut sit ku siirryin ekalle luokalle nii meikän ja Jannen välit alko mennä huonoiks.. kerran viikossa hirvee riita, sitte kaks ja sitte kolme ja sitte jokapävä... mutta pieni ilo tuli sillon, ku tulin yks päivä koulusta, ku mulle kerrotaan, että mun mutsi on raskaana...

Sen jälkee varsinaine helvetti alko ku menin 3lk.. mun mutsin ja Jannen välit alko mennä myös huonosti, ja neki riiteli kokoajan. Mun pikkuveli oli sillon jo syntyny.. se sai tosi huonoo esimerkkii Jannesta, koska kaikki vaa riiteli kokoajan.. Mun velipuoli on vasta 5v, ja huutaa vsp ja hakkaa kaikkia. Näkisittepä... noooh... kuiteki. Yks päivä tulin koulusta (2016) ja olin tekemäs välipalaa, ku näin keittiös puukon ja aloin vaa viiltää käsiä. En tiiä mikä muhun meni, en ees ollu surulline.

Mulla alko 2016 masennus ja aloin viillellä kunnolla. En syöny ja musta tuli ihan hirveen alipainone, mut Jannee ei ees sillon kiinnostanu. Nykyään mulla on 4 itsemurha yritystä, kädet, naama, ja jalat täynnä viiltoja. Myös rikoksia on tehty. Oon käyny vuoden ajan psykologilla ja se ei auttanu mitää. Viiltelen vieläki. Ja siis oon lopettanu siellä käynnit. Nyt mun mutsi ja Janne on eroomisprosessin keskellä, ja vihdoin pääsemäs helvetistä pois. Mutta viiltelyyn on addiktio tullu, kipu on välttämätöntä. Nykyään nään myös harhoja. Haluisin vaa kuolla.

ps. yhteiskunta, mikä on ongelmasi?
 

+1
+148

Kommentit

Anonyymi05.08.2018 10:34

Hei! Hyvä kun kirjoitit. Oot kokenut isoja juttuja eikä oo ihme, että ne on vaikuttanut. Menisitkö kertomaan noista asioista terveydenhoitajalle tai koulukuraattorille, kumpi vaan tuntuukin helpommin lähestyttävältä? Mun mielestä ei ole kovin hyvä asia että lopetit psykologikäynnit. Kävin itsekin sun iässä psykoterapiassa 5 vuotta, joista 3 ensimmäistä tuntui ihan turhalta ja ettei auta mitään. Nyt kun katon taaksepäin, niin tajuan, että en olis ilman sitä selvinnyt, vaikka mä silloin vastustin ja vihasin koko terapiaa. Paljon tsemppiä sulle.

+1
+100